Nuoren ihmisen eläessä yksin ilman kumppania on täysin luonnollista, että hän alkaa kokea karmean puutteen tuntemuksia. Tämä liittyy erityiseen tilaan, rakastumisvalmiuteen. Tällaisessa tilassa ihminen on täysillä haku päällä tilassa ja useimmiten tila johtaakin rakastumiseen. Tällainen tila on normaalia puutetta, vakavampi tila on pitkittynyt krooninen puute, jossa ongelma ei ratkea rakastumalla.
Karmea puute voi olla hyvin tuskalliseltakin tuntuva kuumeinen tila, mutta tämän tuskaisuuden hyvä puoli on siinä, että se viimeistään pakottaa voittamaan kovankin ujouden ja toisaalta pudottamaan rimaa vaatimustasossa realistiselle tasolle.
Takaisin etusivulle