Kokemus ja tutkimukset ovat osoittaneet, että tehokkain keino seksiongelmien ratkaisemiseksi on puolisojen keskinäinen asiasta keskustelu. Näin myös tilanteessa, jossa toinen puoliso kärsii haluttomuudesta seksiin. Tässä tapauksessa tulee kuitenkin vakavia ongelmia hoitaa asiaa keskustelulla.
Puutteessa elävä puoliso kokee usein toisen haluttomuuden merkkinä siitä, että toinen ei rakasta häntä enää. Koska seksi on niin tärkeä elämänalue, ja haluton puoliso kieltää toiselta seksin, tuntuu tämä luonnollisesti puutteessa olijalta siltä, kuin haluton kiusaisi häntä tahallaan, eikä välitä hänen tarpeistaan. Koska puute aiheuttaa voimakasta turhaumista ja kärsimystä, herää ajatus: ”Miksi toinen voi olla niin julma minua kohtaan?” Toisaalta puutteessa elävästä voi tuntua, että toinen ei tee mitään asian korjaamiseksi, ei yritä päästä haluttomuudestaan, aivan kuin unohtaa asian ja samalla puolisonsa ja suhteen.
Tilannetta pahentaa melkein aina se, että kysyttäessä seksistä kieltäytyvä ei pysty antamaan mitään selitystä haluttomuudelleen: Vastaus on vain: "ei haluta”… … ” Meillä ei vaimo halua. Ei sano syytä tai keksii väsyttää, kuukautiset, lakanat likautuu, lapset herää, pää kipeä, flunssa, ei huvita, valkovuoto, kuukautiset alkavat kohta, lapset saanut huonoja numeroita, hän on itse lihava...”
Syynä seksiin suostumattomuuteen voi tietenkin olla, että rakkaus on kuollut. tai suhdetta jäytävät ristiriidat, jotka ilmenevät aggressiivisena pihtaamisena, toinen mies tai nainen on jo kuvioissa, tai e-pillereiden hormonihaittoja ei tiedosteta.
Haluttomuus johtuu usein kuitenkin peloista ja ahdistuksista, ja on samanlaista luonteeltaan, kuin muutkin käsittämättömät fobiat, kuten esiintymispelko, lentopelko, käärmeiden pelko, sosiaalinen jännittäminen ym. Haluttomuuden aiheuttava seksuaalinen pelko voi joskus olla hyvinkin voimakasta ja aiheuttaa jännitystiloja tai painajaisia, mutta periaatteessa riittää, että seksistä ihmiselle koituvat ahdistus on pitemmän aikaa suurempi, kuin seksistä koettu nautinto. Jos epämiellyttävä ahdistus on pitemmän aikaa myönteisiä kokemuksia voimakkaampi, se väistämättä ajaa seksihalut hiipumaan, ja yksilö alkaa vältellä seksiä. Hän rajoittaa samalla tavalla elämäänsä seksin suhteen, kuin lentopelkoinen, joka ei koskaan pääse etelään lomille; esiintymispelkoinen, joka joutuu valitsemaan ammattinsa ja harrasteensa niin, että ei joudu puhumaan muiden eteen; tai sosiaalisista peloista kärsivä, joka vetäytyy yksinäisiin tietokoneharrasteisiin ihmiskontaktien sijasta. Oksennusfobiasta kärsivä voi ajautua luopumaan lapsien hankkimisesta, koska raskauden aikana oksettaa ja pienet lapset pulauttelevat aina.
Joskus seksuaalisten pelkojen syyt voi selvittää suhteellisen helposti keskustelemalla, mutta useimmiten ei. On nimittäin niin, että jos älyllisesti osaa selittää miksi pelkää jotain, tämä pelko heikkenee nopeasti. Neuroottisille fobioille taas on tyypillistä, että mitään selitystä järjettömältä tuntuvalle pelolle ei löydy. Pelko vain on. Freud aikanaan huomasi, että seksuaaliset sisällöt painuvat helposti tiedostamattomaan, ja vaikuttavat sieltä erilaisia pelkoja ja ahdistusta tuottaen. Koska seksuaaliset tietoisen ajattelun sisällöt tuottavat ahdistusta, psykoanalysoitava useimmiten välttelee seksiä ajatusten sisältönä, tapahtuu torjuntaa, eli aina seksuaalisten ajatusten tullessa ajatusten sisällöksi, ajatukset siirtyvät nopeasti muihin, ei-seksuaalisiin aiheisiin. Psykoanalyysiin hakeutuva asiakas voi esimerkiksi kertoa syyksi terapiaan hakeutumiselle olevan seksielämän ongelmat, mutta sitten analyysissä hän voi täysin vaieta tästä puolestaan itsessään 2-3 vuoden ajaksi. Psykoanalyysi on aika kallis tapa hoitaa seksiongelmia, mutta esimerkiksi Ranskassa seksi arvotetaan niin tärkeäksi, että huomattava osa analyysiasiakkaista hoitaa nimenomaan seksuaaliongelmiaan analyytikon sohvalla.
| Huomautus: tässä haluttomuuden ongelmaa on lähestytty vertaamalla sitä ahdistuneisuushäiriöiden syntyyn. Suurin osa haluttomuudesta ei kuitenkaan ole samanlaisista syistä johtuvaa, kuin ahdistuneisuushäiriöt. Haluttomuuden hoidossa on saatu hyviä tuloksia USAssa yksikertaisella ohjelmalla, jossa annetaan haluttomuudesta kärsivälle tietopaketti ja ohjataan rentoutumisharjoitusten käyttöön. Ahdistuneisuushäiriöt, niin kuin osa haluttomuudestakin taas johtuvat syvemmistä ongelmista, eikä niitä paranneta tietopaketteja jakamalla. |
Halukkaasta puolisosta tuntuu loukkaavalta, kun toinen vastaa kysymyksiin ympäripyöreästi ”Ei vaan haluta..” tai antaa kuvan, kuin ei ajattelisikaan asiaa. Kuitenkaan haluton ei useimmiten itsekään pysty tiedostamaan ja selittämään haluttomuuden syytä, ja hän ei ajattele asiaa sen takia, koska on sitä niin monta kertaa yrittänyt mielessään ratkoa pääsemättä eteenpäin, että kokee asian ajattelemisen toivottomana ja aina umpikujaan johtavana.
Pelkojen ja fobioiden hoidossa on myös toinen tie, eli käyttäytymisterapiaa, jossa ei selvitetä pelkojen tiedostamattomia syitä, vaan pelko voitetaan kulkemalla kipua kohti. Kun välttelykäyttäytymisestä luovutaan, ja tehdään todella se asia, mitä pelätään, eikä mitään kauheaa tapahdukaan, niin pelko useimmiten melko nopeasti häviää. Samalla tavoin esimerkiksi lapsen koulupelot eivät häviä sillä, että hänen annetaan lintsata koulusta, vaan lapsi lähetetään takaisin kouluun, jossa toivottavasti pelot korjaantuvat.
Seksissäkin auttaa, jos seksiä kuitenkin harjoitetaan, vaikka se ei niin hienolta tuntuisikaan. Ei alistuta omien pelkojen edessä ja sorruta välttämiskäyttäytymiseen. Tietenkin jos seksi koetaan voittopuolisesti ahdistavana tai kivuliaana, niin sen harjoittaminen lisää ajan mittaan siihen kohdistuvaa ahdistusta.
Tärkeät olisi siis, että väittämiskäyttäytymiselle ei anneta periksi, vaan käytännössä ja omia ajatuksia ja tuntoja tutkaillessa kuljettaisiin pelkoja kohti ja ongelman kanssa työskenneltäisiin, eikä sitä paettaisi. Mutta mistä löytää voima, joka ajaa oikeaan suuntaan. Motiivi tai tarve, joka työntää ratkaisuja kohti.
Avioeron uhasta? Auttaako avioerolla pelottelu kamppailemaan pelkoja vastaan? Tosiasihan on, että pitkään jatkunut haluttomuus melko varmasti johtaa avioeroon. Mutta auttaako kahden voimakkaan pelon yhdistäminen vähentämään toista pelkoa? Ei tietenkään, vaan lisääntynyt kauhu johtaa ajattelun täydelliseen pysähtymiseen, hallitsemattomuuden tunteeseen ja epätoivoon. Jos haluttomuus oli ennen tuntunut vaikealta ongelmalta, mutta kuitenkin siltä, että mielessä kangasteli mahdollisuus löytää uudelleen kadotettu mielihyvä, niin ajatus hylkäämisestä johtaa epätoivon umpikujaan mistä usko omaan selviytymiseen katoaa. Avioerolla uhkaamista voisi verrata fyysisellä väkivallalla uhkaamiseen: Et kai usko, että mies nyrkkiä heiluttamalla ja karjumalla ”Nyt kyllä alat nauttia seksistä tai turpaan tulee”, saisi ratkaistua vaimonsa haluttomuusongelmat.
Puutteessa eläminen johtaa luonnollisesti ennen pitkää turhautumiseen ja katkeruuteen, joka sitten jossain tilanteessa riistäytyy kontrollista, ja haluttomuudesta kärsivälle huudetaan suorat sanat, ja uhataan mielessä kyteneellä ajatuksesta erosta, tai itsemurhasta, jollei seksielämä ala luistaa. Tällainen kohtaus helposti lukkiuttaa tilanteen ja haluttomuudesta kärsivä jää kahden pelon ansaan. Uhkailu ja riitely eivät todennäköisesti johda kuitenkaan haluttomuuden poistumiseen. Toisaalta asiasta vaikeneminenkaan ei vie asiaa eteenpäin. Tilanne on useimmiten vaikea, muuta yksilöllisesti on aina mahdollista löytää keskustelun muotoja, joissa sitoudutaan tukemaan kumppania seksuaalisen halun uudelleen löytämisestä uhkailun ja kiristämisen sijasta, ja yhdessä toista tukien, toista pakottamatta, käydään rauhallisin askelin haluttoman puolison pelkoja ja ahdistuksia kohti
2005-09-04