Toisella sivulla on kerrottu, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat sperman makuun, ja mitä ruokia pitäisi välttää, että siemenneste ei maistuisi niin pahalta.
On kuitenkin hyvin mahdollista, että jos et pidä sperman mausta, niin et ehkä koskaan opi siitä pitämäänkään. Se mikä maku koetaan miellyttävänä, liittyy ihmisen syömiseen ja ravinnon saantiin ja vain ne syötävät aineet, jotka ovat keholle sopivaa ravintoa, koetaan hyvän makuisina. Spermahan on koostumukseltaan lähinnä hedelmäsokeria ja proteiinia ja siten ravintona ihan OK, mutta ongelma on siinä, että sitä syödään kerrallaan niin pieni määrä, että siitä ei opita pitämään.
Ihmisillä ja sekasyövillä eläimillä on tietty biologinen puolustusjärjestelmä, ruoka-neofobia, joka tarkoittaa sitä, että uutta ravintoa syötäessä se ei aluksi maistu hyvälle. Vasta kun elimistö on oppinut, että syömällä tätä ravintoa verensokeri nousee, tai elimistö saa energiaa, uudesta ruoasta opitaan vähitellen pitämään. Tällainen oppiminen kestää yleensä vähintään kymmenen syömiskertaa, ja ruokaa pitää syödä kunnon annos, pelkkä maistelu ei riitä. Sperman määrä kuitenkin on vain noin 4 ml, ja on liian pieni aiheuttaakseen makuoppimisprosessin.
Eli spermasta ei ajan mittaan muutu hyvältä maistuvaksi samalla tavoin kuin ruuat muuttuvat, kun niitä vain tottuu syömään. Seksiin liittyy tietenkin mielihyvää, ja voisi ajatella, että sperman maku yhdistyisi seksin mielihyvään, mutta makuoppiminen on hyvin spesifi, ja siksi tätä vaikutusta ei ilmeisesti ole.
Ihmisen makukokemuksiin vaikuttavat paljon myös yksilölliset tekijät, jotka perinnöllisesti vaikuttavat yksilön makujen kokemuksiin. Esimerkiksi noin 25 % ihmisistä on ns. supemaistajia, eli heillä on jopa puolet enemmän makuhermosilmuja suussaan verrattuna tavallisiin ihmisiin. Nämä ihmiset maistavat maut herkemmin ja siksi kokevat esimerkiksi hedelmät usein epämiellyttävän kitkerinä. Makuaistissa on myös paljon muita yksilöllisiä, perittyjä vaihteluita, jotka vaikuttavat makujen kokemiseen. Osa ei siedä parsakaalia perimänsä geenin takia, toiset taas voivat syödä mielellään hapanta, kuten greippiä. Myös edellä mainittu ruokaneofobia vaihtelee voimakkuudeltaan yksilöllisesti: äidit tietävät, että osa lapsista on erittäin nirsoja ruuan suhteen, osa syö kaikkea.
Mutta suurin syy vaikeuteen niellä tai ottaa suuhunsa spermaa lienee kuitenkin psykologinen, mutta liittyy makuun. Seksihän koetaan usein inhottavaksi, mikä on tunteena sinänsä kummallista, sillä psykologien mielestä ihmisen perustunne inho liittyy alun perin juuri syömiseen. Inhon tehtävänä on biologisesti ollut estää ihmistä syömästä terveydelle vaarallista ravintoa, kuten pilaantunutta lihaa, yms. Inhon ilmekin kielen työntämisineen suusta on peräisin siitä, että inhottu ruoka työnnetään ulos suusta. Kuitenkin inho on yksi voimakas tunne, joka usein estää seksiä ja tekee seksin vaikeaksi tai mahdottomaksi. Psykoanalyytikot pitävätkin seksuaalista inhoa reaktionmuodostuksena, eli kun ihmisen koettaa hillitä impulssia seksuaaliseen toimintaan, hän luo tietoisella tasolla mielikuvan, että haluttu asia on äärimmäisen inhottava. Tämä ajatus inhottavuudesta vahvistaa ihmisen kykyä taistella seksuaalista impulssia vastaan. Seksin inhottavuuteen liittyy mielikuvia limasta, epämiellyttävistä hajuista, liasta ja vaarallisista bakteereista tai eritteistä. ”Prostituoitu joutuu ottamaan vastaan haisevia, hikisiä, likaisia ja kuolaavia kännisiä miehiä.”
http://tiedostamaton.net/defenssit/reaktionm.html
Lapsi syö greippiä