Huorittelu on myönteinen asia, sillä sen avulla nuoret tytöt kontrolloivat toistensa seksuaalisuutta ja estävät sen, että poikakavereista alettaisiin kilpailla seksillä. Eniten ja verisimmin huorittelua harrastavat nimen omaan koulua käyvät tytöt, ja siihen ei liity vain nimittely, vaan uhkana on myös eristäminen joukosta, muiden ilkeiden juorujen levittäminen selän takana ja nykyisin jopa väkivallan uhka.
Kun ottaa huomioon nuorten tyttöjen kokonaistilanteen, niin huorittelu kuitenkin kallistuu myönteiselle puolelle. Nuoret tytöt ovat kovassa paineessa yrittäessään saada itselleen mahdollisimman hyvää poikaystävää, poikaystävistä on kova kilpailu tyttöjen kesken. Tässä kilpailussa voisi kuitenkin saada etumatkaa muihin tyttöihin, tarjoamalla seksiä pojille muita helpommin. Siksi tytöt ovat jossain määrin sopineet yhteiset pelisäännöt, kuinka paljon seksiä ja millä ehdoilla pojille saa tarjota. Jos näistä ehdoista yrittää luistaa, ja hankkia seksiä tarjoamalla epäreilua kilpailuetua, muut tytöt puuttuvat siihen julistamalla tarjoajan huoraksi. Kyseessä on siis varsin mielekäs järjestelmä, jolla estetään poika-tyttö-suhteiden seksualisoituminen liian varhain. Tämä on tärkeää, sillä eri yksilöt kypsyvät ja kehittyvät eri tahtiin, ja siksi hitaasti kypsyville tytöille tulisi paineita aloittaa seksielämä vaiheessa, jolloin he eivät ole siihen vielä henkisesti valmiita.
Huorittelulla on siis tärkeä tehtävä nuorten omassa sisäisessä kulttuurissa, ja sitä ei tulisikaan yrittää tukahduttaa viranomaisten toimesta, kuten nyt tehdään, vaan sitä pitäisi enneminkin kannustaa.
Pojat sitten vain lainaavat huorittelun tyttöjen maailmasta, samalla tavoin, kuin tytöt lainaavat homottelun poikien maailmasta.