Ei kiitos / Anna-Leena Härkönen 2008 Helsingissä : Otava, 2008
Tätä romaania lukiessa, jonka juonena on, että päähenkilön aviomies kärsii seksuaalisesta haluttomuudesta, alkaa heti mielessään kysellä, onko kyse kirjoittajan omista kokemuksista. Kirjailijoilla on tietenkin keinonsa piilottaa ja salata, tavallaan naamioida, omat kokemuksensa tunnistamattomaan muotoon, joista yksi on se, että kirjailija vaihtaa päähenkilön sukupuolta. Voisiko siis olla, että vuonna 2006 eronnut kirjailija lopulta kuvaa omaa seksuaalista haluttomuuttaan? Sinänsä tämän kysymyksen pohdita on sikäli valaisevaa, että kuka nyt haluasi, että omia seksuaalisia ongelmiaan ja asioit retosteltaisiin julkisuudessa. Jos pariskunnalla on seksiongelmia, joita useimmilla pariskunnilla on, niin olisi periaatteessa viisasta sopia, että asioista ei lähdetä ulkopuolisille kertomaan. Tietenkin naisilla on tapana kertoa avioliittonsa ongelmista lähimmälle ystävättärelleen, niin kuin kirjan päähenkilökin tekee, mutta todennäköisesti aviomies ei tästäkään asiasta pidä. On vaikea saada toisen ihmisen luottamus ja saada tämä kertomaan omista hyvin yksityisistä asioista, jos ei ole vakuuttunut siitä, että asiat jäävät kahdenkeskisiksi.
Kirjassa kuvataan hyvin millaisia tuntemuksia ja turhaumia puolison haluttomuus ja aloitteista kieltäytyminen aiheuttaa. Odotusten ja turhaumien kuvaus on osuvaa. Kuvauksen aiheena ei ole pelkkä seksielämä, vaan pariskunnan koko suhde ja psykologisesti parisuhteen ongelmia kuvataan myös suhteen muilla osa-alueilla. Seksuaalisuuden ongelmat parisuhteessahan kietoutuvat myös siihen, että seksiä harjoitetaan ihmisen kanssa, johon ihmisellä on läheisin tunneside (omien lasten jälkeen), ja tämä monitasoinen läheinen tunnesuhde mutkistaa toisinaan myös seksin harjoittamista.
”Rakkaus on sitä, että antaa toisen pilata elämänsä”.
Kirjassa päähenkilö aivan oikeaoppisesti yrittää ratkaista miehen seksiongelmaa keskustelemalla hänen kanssaan. Keskusteluhan on tutkitusti kaikkein toimivin keino parisuhteen seksiongelmien voittamisessa. Kirjassa kuvataan kuitenkin havainnollisesti sitä, miten keskustelu ensi alkaa rakentavassa hengessä, mutta sitten päähenkilö turhautuu liikaa, ja menettää tavallaan malttinsa ja alkaa sättiä ja syytellä miestään. Tyyppiesimerkki siitä, miten asiasta ei pitäisi keskustella, mutta lienee tyypillistä monille pariskunnille, sillä seksiongelmista ei aleta useinkaan keskustelemaan, ennen kuin paine keskusteluun on kasvanut turhautumisen vuoksi melko suureksi, ja kun turhauma taustalla on melkoista, niin keskustelu muuttuu rakentavasta ja tutkiskelevasta painostamiseksi ja toisen syyttelyksi. Seurauksena on, että toinen menee usein vielä enemmän lukkoon ja haluaa vältellä asiasta puhumista entistä enemmän.
Seksuaalinen haluttomuus avioliitoissa esiintyy usein kausina, ja menee usein ohi tai helpottuu ajan oloon. Jos haluttomuus on jatkuvaa, niin seurauksena on erittäin usein avioero. Paine sivusuhteisiin ja avioeroon kasvaa. Kirjassakin avioeron mahdollisuus häämöttää taustalla, mutta tässä ei ole syytä paljastaa juonen kulkua lähemmin.