Printtimediassa ja televisiossa törmätään pornorajaan, eli näissä medioissa on perinteisesti sensuroitu seksuaalista materiaalia. Sisältö on näissä medioissa jaettu pornolehtiin ja laatulehtiin, ja tavalliseen televisiotoimintaan ja aikuisviihteeseen. Seksitä on voinut kirjoittaa ja puhua vain jos
• siihen on liittynyt epäkohtia, kuten sukupuolitauteja, nuorison kurittomuutta tai rikollisten hallitsemaa prostituutiota.
• Siitä on kirjoittanut lääkäri tai seksuaalineuvoja.
Perinteistä printtimediaa seuraamalla voisi päätellä, että seksi ei ole hauskaa, vaan tuottaa ainoastaan ongelmia ja epäkohtia, samalla tavoin kuin tupakka ja alkoholi. Seksitä on nimittäin vaikea kertoa mitään kunnollista, jos ei kuvaile seksiä todellisena, nautinnollisena ja ruumiillisena tapahtumana. Jos seksi kuvataan tällaisena, luokitellaan se pornoksi. Jos haluaa kertoa oikeaa ja hyödyllistä tietoa seksistä, pitää ilmaisulla olla täysi vapaus, ja tällaista vapautta ei voi toimitukselliselle aineistolle antaa lehti, joka haluaa olla laatulehti, eikä leimautua pornolehdeksi. Eikä esimerkiksi Yleisradio.
Seksistä kertomattomuus on siis vanha sensuurin jäänne, joka on vielä antanut monille ihmisille sellaisen kuvan, että seksi on jokin asia josta on vaiettava, ja jota on peiteltävä.
Osa lehdistä, kuten Cosmopolitan, kirjoittaa kyllä seksistä, mutta osan sensuroiden.
Wanhan median jakamaan seksitietotoon on siis suhtauduttava varovasti, sillä se on yksikertaisesti huonoa ja yksipuolista. Tässä suhteessa internet on hyvä tiedonlähde ilman rajoituksia. Onkin jo huomattu, että ihmiset jakaa jo nykyisin heidän asenteissaan ja suhtautumisessaan seksiin nimenomaan se, liikkuvatko he verkossa vai eivät.