Kulturellia pehmo-jutustelua seksin fyysisestä ja henkisestä puolesta
Thomas Moore: Seksin sielu
Like Helsinki 2003
Seksiä ei pidä tarkastella ongelmana, vaan mysteerinä.
Thomas Moore oli elämässään 12 vuotta katolisena munkkina, ja on toiminut myös psykoterapeuttina ja psykologian professorina. Tutkinnot hänellä on teologiasta, musiikkitieteestä ja filosofiasta. Elää nykyisin New Hampshiressa vaimon ja kahden lapsensa kanssa.
Tämän kirjan hyvä puoli on se, että teksti ei ahdista lukijaa, sillä seksiä käsitellään pehmeän filosofoinnin näkökulmasta. Lukija, jota ahdistavat liian suorat seksin kuvaukset, voisi aloittaa tietoisuutensa laajentamisen tästä kirjasta. Poikkeuksena ehkä syvästi uskonnolliset lukijat, jotka voivat hämmentyä siitä, miten Moore yhdistelee uskonnollista hurmosta seksuaalisuuteen. Suorempaan ja ronskimpaan tekstiin tottunut ehkä nukahtaa kirjaa lukiessa.
Moore käyttää kirjassaan aineistona paljon kreikkalaista tarustoa ja antiikin jumalien seksuaalista puolta. Myös sufi-mystikkoja, hidukulttuuria ja Amerikan alkuperäiskansojen perinnettä hyödynnetään. Mooren ajattelun perusideana on se, että seksin fyysinen puoli, jota usein pidetään karkeana ja synnillisenä, on tärkeää hyväksyä ja se ei itse asiassa ole kaukana henkistyneestä seksuaalisuudesta, joka ilmenee mm taiteessa ja uskonnollisessa hurmoksessa. Mooren ajatuksista kiinnostuneen on hyvä olla melko kulturelli persoona, sen verran kirjoittaja briljeeraa kulttuurin hengentuotteilla. Kuvaava esimerkki on se, kun kirjailija kertoo hurmoksestaan, jota hän koki katsellessaan vanhaa maalausta Venusta esittävästä alastomasta naisesta.
Mooren uskonnon ja seksuaalisuuden yhdistely kirjan lopussa menee useimmilta varmaan yli hilseen. Hieman oikeastaan ihmetyttää, miksi Like on suomentanut koko kirjan. Kirjan ansio perustunee siihen, että muutamista kohdista voi lukijalle herätä uusia ajatuksia, jotka saavat lukijan pohtimaan suhtautumistaan seksiin uutta oivaltavalla tavalla.
Varoitus: Freud kehitti aikanaan teorian sublimaatiosta, eli siitä, miten sukuvietti jalostetaan henkiseksi tuottamiseksi, esimerkiksi taiteeksi. Elävä todiste sublimaatioteorian puolesta on siinä, että seksitä on kirjoitettu hyllymetreittäin erilaisia teorioita. Ilmeisesti aiheen ajattelu ja siitä kirjoittaminen kiihottaa ihmisiä sen verran, että tekstiä ja filosofointia aiheesta riittää lähes loputon määrä. On hyvin kyseenalaista, onko tällaisen seksi-filosofoinnin lukemisesta mitään hyötyä. Nyrkkisääntönä on, että aina kannattaa lukea seksitä mieluummin empiiristä dataa, tai ainakin aineistoa, joka mahdollisimman suoraan perustuu ihmisten todelliseen seksikäyttäytymiseen.