Joyce McDougall kirja on ehdottomasti syvällisintä tietoa seksuaalisuudesta, jota suomeksi on julkaistu. Tämä on toisaalta ongelmallista lukijan kannalta, sillä McDougal on psykoanalyytikko, ja kirjoittaa psykoanalyyttistä teoriaa, jonka lisäksi hän ei pyri kovinkaan selkeään ilmaukseen. Itse olen ratkonut vaikean ymmärtämisen ongelmaa lukemalla McDougallin kirjat moneen kertaan uudelleen ja uudelleen.
McDougall on Ranskaan muuttanut psykoanalyytikko, joka on kirjoittanut aiemmin psykosomatiikasta ja aleksitymiasta. Hänellä on ollut asiakkainaan paljon taiteilijoita, joten hän tässäkin kirjassa valottaa erittäin mielenkiintoisella tavalla taiteellisen luomisprosessin psykologisesta puolesta, Hän mm. korostaa sitä, että taiteellinen luomistyö on hyvin väkivaltaista, (aggressiivista) luonteeltaan. Hyvää taidetta ei synny ilman taiteilijan voimakasta vihan tunnetta, joka välillä johtaa omien taideteosten tuhoamiseen.
Seksuaalisuuteen taiteellinen luomistyö rinnastuu siten, että seksuaaliset mielikuvat ja fetissistiset seksuaaliset pienoisdraamat syntyvät samantapaisen psyykkisen työn tuloksina kuin taideteoksetkin. Joskin suuri ero on siinä, että fetisissistiset seksuaaliset käyttäytymismallit ovat hyvin jäykkiä ja aina samanlaisina toistuvia. Onhan tavallaan jokaisen ihmisen seksifantasiat hänen omaa luovaa toimintaansa, mutta yleensä seksifantasiatkin alkavat toistaa samaa teemaa jäykästi toistaen.
Miksi ihmisen seksifantasia ja hänen seksuaalisen toimintansa käsiesikirjoitus muotoutuvat yksilöllisesti sellaisiksi kuin ne ovat, riippuvat McDougallin mukaan persoonallisuuden dynaamisesta rakenteesta. Yksilön seksuaalisuus heijastaa sitä kaavaa, jolla yksilö käyttää voimakkaiden ja pakottavien tunnetilojen hallintaan muussakin elämässä. Kirjoittaja kuvaa pitkähköjen terapiakuvausten kautta, miten seksimielikuvat ja seksi liittyvät kiinteästi asiakkaan muihin tunne-elämän ongelmiin ja koko persoonallisuuteen. Pitkällä terapialla perverssit ja fetissistinen seksuaalielämä vapautuu samalla kuin muutkin psyykkiset oireet katoavat.
McDougall kuvaa seksuaalisuutta tässä ”perversioiden” kautta, jotka hän onnistuu parantamaan terapian aikana. McDougall sai aikaisemmin urallaan nokilleen homoseksuaalisuudesta esittämistään näkemyksistä, joita hän myöhemmin pyysi anteeksi. Harvinaista nykyaikana, hän tässä kirjassaan esittää joitain näkemyksiä homoseksuaalisuuksien, (huomaa monikko) syistä. Ratkaisevaa on lapsen jo hyvin pienenä tekemät erot miehen ja naisten välillä, ja se, miten lapsi suhteuttaa nämä erot itseensä. Nämä miesten ja naisten erot ja niiden liittyminen oman psyyken rakentumiseen tapahtuvat niin varhain, eli ovat niin syvällä, että McDougall ei näe mahdolliseksi muuttaa homoseksuaalisuuksia psykoterapiassa.
Mielenkiintoinen yksityiskohta kirjassa on se, että McDougal kertoo ranskalaisten yhdeksi tärkeimmistä syistä psykoterpiaan hakeutumiselle olevan seksuaalielämän ongelmat. Aika poikkeava seksuaalisuuden arvostamista verrattuna Suomeen, jossa esimerkiksi KELA:n tukea psykoterapiaan aikuiset saavat vain työkyvyn parantamiseksi.