Lohkomista defensseinä käytävä ihminen jakaa usein ihmiset kahteen ryhmään hyviin ja pahoihin. Pahoihin eli huonoihin kuuluvat ne ihmiset, jotka jollain tavalla turhauttavat ja joille ollaan vihaisia. Turhautumisen seurauksena myös hyvä ihminen voi siirtyä pahojen ihmisten ryhmään. Tavallisesti me koemme ihmisen sellaisina, että hyvät ja pahat ominaisuudet ovat ihmisissä sekoittuneena. Lohkominen hyvään ja pahaan on tyypillistä meidän kulttuurituotteillemme, etenkin lasten saduille, kertomuksille ja elokuville. Pahta ovat yleensä erittäin pahoja ja hyvät erittäin hyviä. Lasten kasvaessa lohkominen yleensä väistyy ja heikkenee, ja lähinnä narsistisesta luonnehäiriöstä kärsivät ihmiset säilyttävät lohkomisen tärkeänä minän puolustuskeinona. Eräänlaista lohkomista tapahtuu meille rakastuessamme, koska koemme rakkauden kohteen äärimmäisen hyvänä ja ihmeellisenä. Lohkominen ja idealisoiminen toimii suhteen alussa liimana, joka pitää uuden suhteen kasassa. Ajan mittaan opimme kuitenkin hyväksymään ihmisen raadollisena ja arkisena kaikkine vikoineen.
Madonna-huora lohkominen voi joskus liittyä lohkomiseen minän puolustuskeinona. Tämäkin on aina yksilöllistä. Tällöin seksiä harjoittaessaan lohkoja voi kokea olevansa täysin paha, ja pidättäytyessään vastaavasti hyvä ja puhdas ihminen.