1980-luvulla USAssa alkoi levitä uusi pornonvastainen liike. Tällä kerralla oli kyse feministeistä, tai tarkemmin sanottuna osasta feministeistä, sillä feminismi on jakautunut nykyisin moneen eri ryhmään. Sensuuria vaativat mm. Andrea Dorwkin and Catherine MacKinnon. Sananvapautta taas puolustavat mm. Betty Friedan, ja Wendy McElroy ja Pat Califia.
Kampanjassa pornoa vastaan oli pääajatuksena se, että porno ja prostituutio ovat väkivaltaa naisia kohtaan ja osoitus siitä, että yhteiskunnassa miehet alistavat naisia. Seksi sinänsä ei ole näiden feministien mielestä pahaa, vaan he näkevät pahana sen, että heidän mukaansa seksi johtaa naisen väkivaltaiseen alistamiseen. Pornon katsottiin lisäävän raiskauksia, naisten pahoinpitelyä ja naisten alistamista. Robin Morganin lausuma “pornografia on teoria, raiskaus on käytäntöä” kuvaa käsitystä pornon tuottamisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan välillä. Nykyisin harmittomana pidetyn Playboy-lehdenkin väitettiin kuvin ja tekstein edistävän raiskauksia ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Pornon uskottiin aivan aidosti lisäävän raiskauksia, ja tätä yritettiin todistaa erilaisten tutkimusten, mm yksittäisten laboratorioissa tehtyjen psykologisten kokeiden perusteella, ja etenkin yksittäisten tapaus-selostusten avulla. Esimerkiksi otettiin tapauksia, joissa raiskaajat olivat juuri ennen raiskausta lukeneet pornoa. Vaatimukset pornon sensuroimisesta kuitenkin lopulta kaatuivat siihen, että laajemmissa tieteellisissä selvityksissä ei kuitenkaan löydetty yhtyettä pornon kuluttamisen ja raiskausten välillä. Usein mainitaan esimerkki siitä, että Japanissa porno on perinteisesti melko väkivaltaista luonteeltaan, mutta raiskausluvut Japanissa ovat kuitenkin alhaiset verrattuna USA:han.
On ajatuksia herättävää lukea yhtä aikaa rinnakkain Andrea Dworkinin kirjoituksia pornoa vastaan, ja Maj-Briht Bergström-Walanin tutkimusta ruotsalaisten naisten seksifantasioista. Dworkin esittää kuvauksia pornoelokuvista, mm. siitä, kuinka nainen ”pakotetaan” seksiin lukuisten miesten kanssa todisteena pornon väkivaltaisuudesta. Ruotsalaisnaisten seksifantasiat taas kuvaavat samalla tavoin pakottamista seksiin lukuisten miesten kanssa. Dworkin näkee naisen alistamisena sen, että nainen pakotetaan paljastamaan itsensä alasti useille miehille, ruotsalaisnaiset taas kertovat fantasioivansa juuri samasta aiheesta. Sitomista ja raiskausnäytelmiä tapahtuu sekä Dworkinin perusteluissa siitä, että pornografia on väkivaltaa naista kohtaan, joka olisi kiellettävä. Ja sitomista ja raiskausnäytelmiä esiintyy naisten toiseksi suosituimmissa seksimielikuvissa – kaikkiaan yli puolella naisista.
Kun pornon vastustajat vaativat lakeja pornon ja seksityön kieltämiseksi, on hyvä muistaa, että koko 1900-luku yritettiin erilaisin laein tukahduttaa homoseksuaalisuutta. Kun seksiin pakottaminen on toiseksi yleisin seksifantasia, niin seksi samaa sukupuolta olevan kanssa on neljänneksi yleisin seksimielikuva uusien tutkimusten mukaan.
Feministit esittivät kaksi psykologista väitettä sille, että naiset suostuivat puolustamaan pornoa, ja katsomaan pornoa (USAssa jo puolet pornovideoista vuokraa nainen tai pariskunta yhdessä)
• Alistuminen erotisoidaan. Erotisoiminen on defenssi, jossa ahdistava tai kivulias kokemus muutetaan positiiviseksi antamalla sille lataus seksuaalista kiihottumista. Stoller tutki S/M klubeissa käyviä sm-ihmisiä, ja totesi, että etenkin lävistystä harjoittavat masokistit olivat usein lapsena tai nuorena kokeneet kivuliaita sairauksia, ja kivun erotisoiminen oli ollut heidän keinonsa kestää kivuliaat hoidot. Myös se ilmiö, että osa naisista ihastuu aina väkivaltaan syyllistyneisiin miehiin, esimerkiksi tuomittuihin murhaajiin liittyy väkivallan erotisointiin.
• Psykologinen puolustusmekanismi: samaistuminen hyökkääjään, eli naiset samaistuvat alistaviin miehiin samalla tavoin, kuin jotkut keskitysleirien vangit samaistuivat vartijoihinsa.
Feministiseen näkemykseen pornografiasta, prostituutiosta ja raiskauksista kuuluu olennaisena osana uskomus siitä, että kaikki tai suurin osa miehistä saa seksuaaliostettua nautintoa väkivallan harjoittamisesta ja vallan käyttämisestä.
Feministiseen näkemykseen liittyvän ongelman voi muotoilla seuraavasti.
On otettava huomioon, että raiskauksia, seksiin pakottamista, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä todella tapahtuu. On olemassa miehiä, jotka todella erotisoivat väkivallan ja osa heistä on oikeita sadisteja jotka myös toetuttavat taipumuksiaan. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on yleisempää kuin haluamme uskoa, ja huomattava osa lapsena seksiin pakotetuista toistaa kokemaansa psyykkistä traumaa joko hakeutumalla itse alistettavaksi tai pakottamalla muita seksiin. On olemassa naisia jotka oikeasti erotisoivat alistumisen kokemuksen, ja rakastuvat kerta toisensa jälkeen väkivaltaiseen mieheen, joka pahoinpitelee heidät.
Mutta vaikka yli puolet naisista fantasioi seksiin pakottamisesta, mm raiskauksesta, niin vain äärimmäisen pieni osa naisista haluaa tulla todella raiskatuksi. Todellisessa elämässä naiset kokevat seksiin pakottamisen äärimmäisen vastenmielisenä ja sillä on vakavia traumaattisia seurauksia. Samalla tavoin ei voida vetää johtopäätöstä miesten seksimielikuvista, eli siitä, että miesten toiseksi yleisin seksifantasia on naisen pakottaminen seksiin. Mielikuvien perusteella ei voida vielä olettaa, että suurin osa miehistä raiskaisi mielellään naisen, jos mies tietäisi, että ei jää teostaan kiinni.
Kun väkivaltarikoksia ja raiskauksia halutaan tutkia, on parempi elokuvien ja muun fiktiivisen aineistojen sijasta lähteä tutkimaan sitä, mihin väkivaltaa todellisuudessa käytetään. Miehet hyödyntävät väkivaltaa puolustaessaan itseään loukkauksilta sosiaalisissa tilanteissa, ”Väkivalta lopettaa vittuilun”, mustasukkaiset aviomiehet käyttävät väkivaltaa kontrolloimaan vaimonsa pysymistä uskollisena. Raiskauksen motiivina näyttäisi ensi alkuun oleva seksuaalinen nautinto, mutta pitää kysyä, miksi mies turvautuu raiskaukseen vankilatuomion uhallakin, eikä hanki seksuaalista tyydytystä vapaaehtoisella yhdynnällä? Raiskauksen todellinen motiivi on usein samanlainen miehen halu vahingoittaa toista, kuin hakatessaan häntä pilkanneen miehen tai kurittaessaan hänet jättävää naista. Heteroseksuaalinen rakkaussuhde on miehelle toisaalta seksisuhde, mutta toisaalta se on miehelle elintärkeä kahden ihmisen läheinen suhde, joka vastaa tunnemerkitykseltään aikuiselle miehelle äidin ja lapsen tunnesuhdetta lapsuudessa. Rakkaussuhde naiseen on käytännössä ainoa lähde, josta mies voi aikuisena hakea vastinetta tarvitsevuudelleen, samalla tavoin kuin hän pienenä lapsena koki äitinsä poistavan hoivallaan ja huolenpidolla itkevän lapsen pahan olon. Se miksi miehet tuntevat voimakasta raivoa naista kohtaan lähtee melkein aina siitä, että miehet kokevat, että naiset kieltäytyvät vastaamasta heidän tarvitsevuuteensa, he kokevat, että heidät hylätään, jätetään yksin, heidän tarpeensa mitätöidään. Tämän mies kokee loukkauksena, jonka hän uskoo voivansa tehdä tyhjäksi kontrolloimalla naista väkivallan avulla, niin kuin hän on lapsuutensa perheessä oppinut.
Väkivallan todelliset motiivit voivat siis piillä aivan muualla, kuin seksuaalimielikuvissa. Raiskauksen syy ei ole seksin puute, vaan yritys väkivalloin hallita naisen ja miehen suhdetta.
Vaikka feministinen teoria seksin ja väkivallan suhteesta onkin osoittautunut kriittisessä tarkastelussa ontoksi sisältään, niin on huomion arvoista, että ajatus sai, ja saa jatkuvasti kannatusta laajoissa piireissä. ”Seksi johtaa väkivaltaan”, hypoteesi tulee uudelleen ja uudelleen esille hieman muotoa muuttaneena. Kenties meillä on jokin luontainen taipumus yhdistää seksi väkivaltaan ja pakottamiseen?
Seksiin pakottamisfantasioilla ja sukupuolella on kuitenkin kaksi yhteyttä, jotka viittaavat syvempään jakoon miesten ja naisten alitajunnassa.
1. Paranoidisen psykoosin yleisenä oireena ovat harha-ajatukset siitä, että potilasta lähennellään seksuaalisesti vainoavalla tavalla. Naisilla tämä esiintyy siten, että miehet vainoavat häntä, kun taas miehillä niin, että homoseksuaaliset miehet vainoavat häntä.
2. Seksuaalirikoksista lähes kaikki ovat miesten tekemiä. Luvut tuomittujen miesten enemmistöksi ovat 99,9 %:n luokkaa. Tämä epäsuhta ei selity sillä, että naisten rikokset tulisivat tilastoissa huonommin esille.
Nämä erot kuuluvat seksuaalisuuden mysteerien ryhmään, jota tutkimukset eivät ole vielä selittäneet. Selitystä voi kuitenkin yrittää hakea miehen ja naisen seksuaalisuuden eroista lähtien varhaisvaiheista, eli siitä kun lapsi alkaa erottaa oman sukupuolensa ja kaikkien toisten ihmisten olevan joko miehiä tai naisia. Eli lähteä samoista kehitysvaiheista, joihin on kätketty homoseksuaalisen orientaation kehityksen alku.
Jos kysytään miksi vain miehet tekevät seksirikoksia, niin miehen käyttäytyminen seksissä eroaa naisesta. Seksin esivaiheessa kiihottuminen syntyy naista katselemalla. Käytännössä nainen kiihottuu itsensä näyttämisestä ja siitä, että mies katselee häntä, ja mies puolestaan naisen katselusta. Tutkimuksen mukaan uimarannalle naisista 80 % menee näyttämään itseään ja miehistä 80 % ilmoittaa motiivikseen naisten katselun. Miehen liian pitkä naisen vartalon katselu voidaan tulkita seksuaaliseksi häirinnäksi, mutta vastaavaa rikosilmoitusta ei vielä ole tehty naisen katsellessa miestä liian pitkään. Oman vartalonsa esittelemistä taas on vaikea tulkita ahdisteluksi, koska katseen voi kääntää aina helposti pois. Jos ajatellaan miksi alaston nainen pornograafisessa kuvassa voidaan tulkita väkivallaksi naista kohtaan, niin kuvaan pakotettu voi olla vain nainen. Sen sijaan miestä ei voi pakottaa katsomaan pornoa, sillä lehden tai videon voi aina sulkea. Nykyinen pornolainsäädäntö useimmissa maissa perustuukin siihen, että porno sallitaan, mutta on pidettävä huolta siitä, että kukaan ei joudu väkisin tai vahingossa katselemaan pornograafista aineistoa. Uimahallien pukuhuoneissa voi olla naissiivoja miesten puolella, mutta ei miessiivoojaa naisten puolella.
Seksuaalisen toimintasarjan seuraavassa vaiheessa on tyypillistä, että mies koskettelee ja hyväilee naista ja naisen vartaloa. Seksi sujuu aivan hyvin ilman sitä, että nainen koskettelee aktiivisesti miehen vartaloa seksin ja yhdynnän aikana. Useimmiten miehet eivät kaipaakaan seksin aikana naisen kosketusta muualle kuin penikseen. Seksologiassa tätä ilmiötä on kuvattu leikillisesti siten, että naisen erogeeniset alueet ovat hyvin laajalla pinta-alalla vartalossa, kun miehellä ne rajoittuvat penikseen. Psykoanalyysissä asia on ilmaistu siten, että naisilla libido katektoittuu lähes koko vartalon alueella, kun miehillä libido katektoituu penikseen.
Usein kun pohditaan kysymystä, voiko nainen raiskata miehen, huomio kiinnittyy penetraatioon, mutta penetraatiota ei yleensä tapahdu, jos edellä kuvattuja alkuvaiheita, katselua ja koskettelua ei ole esiintynyt.
Miksi tällainen työnjako on kehittynyt seksiin, jossa naisen vartalo on tullut katseen ja kosketuksen objektiksi, jota passiivinen nainen lainaa aktiivisen miehen käyttöön seksin ajaksi? Vastaus voi piillä siinä, että hyväilijän rooli muistuttaa äidin roolia suhteessa pikkulapseen. Kenties taustalla on se tekijä, että äidin lasta hoivaava rooli, ja seksuaalisen naisen rooli pitää erottaa jyrkästi toisistaan. Nainen ei voi erotisoida toisen hyväilyä lasten hoitamista vaarantamatta. Mahdollisesti myös naisten seksuaalinen haluttomuus lapsen syntymän jälkeen voisi liittyä siihen, että äiti keskittyy hellyyden antamiseen lapselleen. Seksissä on psykoanalyytikkojen mukaan muitakin regressiivisiä komponentteja, kuten rintojen imeminen, jonka katsotaan olevan adaptiivinen taantuma lapsuuden imemiskokemuksiin.
Mutta miten työnjako toimii seksissä homoseksuaaleilla? Butch on homoseksuaalinen nainen joka jäljittelee ulkoisella olemuksellaan ja käytöksellään miestä, ja ”stone butch” on nainen, joka seksissä tyydyttää toisen naisen siten, että ei salli itseään kosketeltavan lainkaan seksin aikana, ei ainakaan seksuaalisesti herkille alueille. Tämä naisten välinen seksin muoto oli lähes ainoa homoseksuaalisen seksi muoto USA:ssa aina 1950-luvulle asti. Tilanne muuttui vasta 1960-luvulla, jolloin ilmiö, jonka nykyisin tunnemme lesboutena syntyi lesbofeministisen liikkeen kautta. Lesbofeministit toivat seksiin tasa-arvoisemman suhtautumisen ja alussa jopa vaativat jyrkästikin bytch-femme kulttuuriin kuuluvien miehen valtaa jäljittelevien seksitapojen hylkäämistä. Henkilökohtainen oli poliittista, myös omassa seksielämässä. Suora välirikko syntyi sadomasokismia harjoittavien lesbojen kanssa. Mielenkiintoisesti feministinen pornonvastainen liike oli nimenomaan lesbofeministisen liikkeen osa. Myöhemmin butch-femme ajattelu on jälleen sallittu.
Kielletyt haaveet : naisten seksuaalifantasiat