Seksuaalisuuden 3 tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

November 15, 2009

Seksitutkimus on tieteen marginaalissa

On sanottava suoraan, että ihmisen seksuaalisuuden tutkimus yliopistollisella tasolla ja tutkimuslaitoksissa on tieteen kokonaisvolyymiin verrattuna erittäin vähäistä. Yksi syy tähän on tutkimuksen rahoitus. Koska poliitikot ja yksityiset lahjoittajat määrittelevät loppujen lopuksi tutkimuksen rahoituksen, niin seksuaalisuuden tutkimus ei ole koskaan ollut rahoittajien suosikkiaihe. Tiede on aina osa yhteiskuntaa ja nykyisin tunnustetaan yhteiskunnan ja politiikan selkeä vaikutus objektiivisena pidettyyn tieteellisen tiedon tuottamiseen. Seksuaalisuuden tutkimuksen historiassa ensimmäinen laajempi tutkimusperinne, jonka Magnus Hirschfeld aloitti Saksassa 1900-luvun vaihteessa ja joka johti tutkimuslaitoksen, Institut für Sexualwissenschaft, perustamiseen, joutui natsien valtaan nousun jälkeen vainojen kohteeksi, instituutin kirjat ja tutkimukset poltettiin ja tutkijat joutivat keskitysleireille. Seuraava askel seksologian historiassa oli Kinseyn tutkimukset, jonka tulokset sitten järisyttivät amerikkalaista yhteiskuntaa melko voimakkaasti. Kinsey herätti voimakaita poliittisia intohimoja konservatiivien ja uudistajien välillä Yhdysvalloissa.

Seksuaalisuuden tutkimuksen määrä ei kuitenkaan ole koskaan noussut kovin korkeaksi, joka ilmenee mm. siten, että jos etsii tutkimustietoa jostain ihmisten seksuaalisuuden ilmiöstä, sitä on yleensä suhteellisen vähän. Lähinnä perustilastot keskeisistä asioista on tehty. Seksologia ei ole myöskään noussut akateemisen psykologian keskeiseksi tutkimusaiheeksi, vaan on pysynyt marginaalista. Sen sijaan psykoanalyyttinen tieto seksuaalisuudesta on ollut populaaria jo Freudin kirjoituksista lähtien, mutta psykoanalyysi taas on suurelta osin kehittynyt akateemisen maailman ulkopuolella käytännön terapiatyössä.

Yhteiskuntatieteissä seksuaalisuuden tutkimus on myös ollut marginaalissa, eikä yhtenäistä yhteiskunnallisen tason teoriaa seksuaalisuudesta ole syntynyt. Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoitukseen on vaikuttanut se, että suhtautuminen seksuaalisuuteen ja perheeseen on poliittinen kysymys. Monissa maissa jako konservatiiviseen, perhettä puolustavaan seksuaalimoraaliin, ja liberaaliin seksuaalimoraaliin on tärkeä poliittinen vedenjakaja, koskien mm. esiaviollista seksiä, aborttia, pornoa ja naisten asemaa. Siksi rahoituksen saaminen näille tutkimuksille on poliittisesti riskialtista.

Seksuaalisuuden tutkimuksen rahoitukseen on pakottanut sijoittamaan AIDS:in uhka, joka on yksi vakavimpien terveydellisten ongelmien ryhmään kuuluvista sairauksista. Viagran markkinoille tulon jälkeen on lääkeyhtiöiden kiinnostus seksuaalisuuden biologiseen tutkimukseen kasvanut, sillä lääkeyhtiöt etsivät tällä hetkellä aktiivisesti muita mahdollisesti uusiin lääkkeisiin johtavia seksuaalisuuden biologiaan liittyviä tekijöitä. Lääkeyhtiöiden rahoituksen on pelätty johtavan seksuaalisuuden tutkimuksen yksipuoliseen biologisoitumiseen. Lääketieteessä on tietenkin ihmisen kehon toimintaa tutkittu perusteellisesti, ja täten tietoa on karttunut runsaasti perustoiminnoista, kuten hormonien vaikutuksesta ym. Kuitenkin anatominen ja fysiologinen seksuaalisuuden tutkimus on ollut suhteellisen vähäistä. Tästä on esimerkkinä se, että tänäkään päivänä ei ole varmaa tieteellistä näyttöä esimerkiksi naisten ejakulaation olemassaolosta ja luonteesta, vaikka tämä tieto olisi merkityksellistä ainakin niille naisille, jotka pidättäytyvät seksistä sen vuoksi, että kokevat oman mahdollisen ejakulaationsa merkkinä virtsan karkailusta.

Yksi aktiivisin ja laajin seksuaalisuuden tutkimuksen muoto tällä hetkellä on feministinen tutkimus. Feminismi on historiallisesti kietoutunut lesbojen vapautusliikkeeseen, joten feministinen tutkimus on usein myös samalla lesbofeminististä tutkimusta.

Muutoksen mahdollisuudet eri tasoilla >>