Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

December 1, 2009

Käyttäytyminen ja mendeliläinen genetiikka

Ennen nykyaikaisen geeniteknologia syntyä eläinten käyttäytymisen periytyvyyttä tutkittiin mm. risteytyskokein. Kiinteät liikekaavat osoittivat useissa tapauksissa noudattavansa mendeliläisiä periytyvyyslakeja ja yksi geeni riitti usein muuttamaan eläimen käyttäytymistä.

Hygieeniset mehiläiset on usein mainittu esimerkkinä yksittäisten geenien vaikutuksesta käyttäytymiseen. Kun mehiläispopulaatioon iskee vakava bakteeritauti, niin kokonaisia yhdyskuntia uhkaa tuho, jos niissä ei ole riittävästi ns. hygieenisiä mehiläisiä. Hygieeniset mehiläiset toimivat siten, että toukkien sairastuessa ne poistavat tulpan toukan kennon päältä ja siirtävät toukan ulos pesästä, jolloin tartuntatauti ei leviä muihin toukkiin. Käyttäytymistä säätelee kaksi geeniä: toinen geeni säätelee tulpan poistamista ja toinen toukan viemistä ulos pesästä. Risteyttämällä kaksi kantaa havaitaan, että aukomis- ja poisto-omaisuutta ohjaa kumpaakin oma geeninsä, jotka ovat epähygieenisen kannan vastaaviin geeneihin nähden resessiivisiä. Käyttäytyminen periytyy täysin mendeliläisen genetiikan sääntöjen mukaan. Geenit säätelevät itse asiassa sitä hajukynnystä, joihin mehiläinen reagoi, tuntiessaan sairastuneen toukan hajun. Jos pesässä on liian vähän hygieenisiä mehiläisiä, se on altis tartuntataudeille, jos taas liikaan, niin mehiläiset käyttävät suhteessa enemmän aikaa hygieniakäyttäytymiseen, ja vähemmän aikaa ravinnon hankintaan.

R. R. Hoyn työryhmän kokeet kahden sirkkalajin, Teleo-gryllus commodus ja T. oceanicus, välisistä risteymistä ja niiden paritteluääntelystä ovat mielenkiintoisa. Näiden lajien koiraat houkuttelevat naaraita ääntelyllään. Molemmilla lajeilla on selvästi toisistaan eroavat äänet. Risteytettäessä lajit keskenään saatiin aikaan koiraita, jotka ääntelivät omalla tavallaan. Uusi äänirakenne ilmensi kummankin kantalajin laulun ominaisuuksia. Kokeessa tätä risteymäkoiraan laulua soitettiin samalla tavalla risteyttämällä aikaan saaduille naaraille. Yllättäen nämä naaraat reagoivat voimakkaimmin juuri tämän risteymäkoiraan ääntelyyn. Edelleen voitiin osoittaa naaraan reagoivan aina voimakkaimmin sellaisen risteymäkoiraan lauluun, joka on täsmälleen saman risteytyskaavan tulosta kuin se itsekin. Tämä viittaa selvästi siihen, että sekä koiraan että naaraan ääntelyyn ja edelleen sen tunnistukseen liittyvät geneettisen ohjauksen alaiset toiminnot määräytyvät pitkälti samoista lähtökohdista.

Ruusukääpiöpapukaija ja fisherinkääpiöpapukaija, on helppo saada risteytymään keskenään. Molemmat lajit pesivät puunkoloissa. jonka ne vuoraavat huolellisesti ruoholla ja pienillä oksanpätkillä. Fisherinkääpiöpapukaija kuljettaa pesämateriaalin nokassaan. Ruusukääpiöpapukaija puolestaan pörhöttää pyrstösulkansa haralleen ja työntää materiaalin sulkien väliin, jolloin se voi kerralla kuljettaa pesään runsaasti materiaalia. Dilger risteytti nämä kaksi lajia Cornellin yliopistossa ja onnistui seuraamaan poikasten pesänrakennusta.

Risteymäpoikasille annettiin pesämateriaaliksi paperia, josta ne nokallaan silppusivat kapeita liuskoja. Linnut eivät kuitenkaan kyenneet "päättämään", miten materiaali olisi pesälle kuljetettava. Ruusukääpiöpapukaijan tavoin ne yrittivät asetella paloja sulkiensa väliin siinä kuitenkaan onnistumatta. Pitkällisten yritysten jälkeen fisherinkääpiöpapukaijan taipumukset voittivat, ja materiaali kuljetettiin pesään nokassa. Kesti kaksi vuotta ennen kuin risteymälinnut kuljettivat materiaalin yksinomaan nokassaan. Vielä tässäkin vaiheessa kuljetusta edelsi rituaalinomainen höyhenten pörhistys, vaikka linnut eivät enää niiden väliin liuskoja asettaneetkaan. Tässäkin tapauksessa kyse kuitenkin on lopulta geenien säätelemästä kynnysarvosta kahdelle eri toiminnalle - samalla tapaa kuin yllä hygieenisillä mehiläisillä.

Seuraava: Leimautuminen