Seksuaalisuuden 3 tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen tasoNovember 15, 2009
|
Psykologiaa vai yhteiskuntatiedettä 2.
Jos seksuaalisuutta käsittelevän tutkimuksen tulokset on saatu kyselylomakkeilla tai muilla kyselymenetelmillä, niin kysymyksessä on todennäköisesti yhteiskunnallisen tason tutkimus. Psykologian kannalta kyselylomakkeella saatu tieto on useimmiten ”yhtä arvokasta, kuin se paperi jolle se on painettu”. Ihmisten käsitykset seksistä, ja millaista seksiä he harjoittavat on lähinnä kulttuurinen kysymys, eli yhteiskunnallisen tason kysymys.
Ennen psykologit ja psykoanalyytikot olivat siinä etuoikeutetussa asemassa, että he olivat niitä harvoja ihmisiä, joille ihmiset kertoivat todellisesta seksuaalielämästään ja seksuaalisista fantasioistaan. Nykyisin kaikilla on pääsy tähän tietoon internetin anonymiteetin ansioista. Tosin kuuluisia ranskalainen psykoanalyytikko Jacques Lacan paljasti kerran totuuden: ”Seksin salaisuus? Seksiä ei ole”. Useimmiten psykoanalyytikkojen potilaat kertovat seksifantasioistaan vasta analyysin loppuvaiheessa. Tällöin kuitenkaan psykoanalyytikko ei itse asiassa ole kiinnostunut seksifantasian sisällöstä. Vaikka asiakkaalle on useimmiten vaikea kertoa terapeutilleen seksifantasioistaan, koska hän pitää itse niitä ”perversseinä” ja harvinaisen omituisina, niin nämä perverssit fantasiat ovat itse asiassa hyvin yleisiä ja samantapaisia kaikilla ihmisillä, ja niiden eri tyypit ovat jo pitkään olleet psykoanalyytikkojen tiedossa. Psykoanalyytikko on kuitenkin kiinnostunut siitä, mihin nämä seksuaalifantasiat liittyvät. Mitä niistä tulee asiakkaalle mieleen. Psykoanalyysin perusmenetelmänä on vapaa assosiaatio, eli siinä tutkaillaan niitä mieleenjohtumia, joihin ajatus epäloogisesti hyppää yhdestä asiasta. Nämä vapaat assosiaatiot paljastavat näkymättömät rakenteet psyykkisten kokemusten takana, ja näistä psyykkisistä rakenteista ja komplekseista, jotka ovat oman itsetarkkailumme ulkopuolella, psykologia on varsinaisesti kiinnostunut. Psykologia ei ole varsinaisesti kiinnostunut siitä, mitä ajattelemme ja tiedämme itsestämme. Se on kiinnostunut siitä, mitä me emme tiedä ja ymmärrä itsessämme.
Erityisesti psykoanalyysi on kiinnostunut seksuaalimielikuvien ja seksuaalisen käyttäytymisen pakonomaisuudesta. Pakonomaisuus on merkki siitä, että tiettyä seksuaalisuuden muotoa käytetään puolustuskeinona voimakasta ahdistusta vastaan. Tavallisesti ihmisten seksuaalimielikuvat ja seksuaalisuus yleensä sisältää mahdollisuuden tiettyyn joustavuuteen ja vaihteluun tilanteen mukaan. Jos joustavuus puuttuu ja seksuaalisuus on pakonomaisesti kiinnittynyt tiettyyn yhteen muotoon, niin taustalla on ahdistava kompleksi, joka vaikuttaa hyvin todennäköisesti myös muunlaisena oireenmuodostuksena myös yksilön muilla, ei-seksuaalisilla elämänalueilla. Esimerkkejä näistä on suomeksi luettavissa erinomaisessa Joyce McDougallin kirjassa: Tuhatkasvoinen Eros: psykoanalyyttinen tutkimusmatka ihmisen seksuaalisuuteen.
Oikeastaan se, että psykologia keskittyy siihen puoleen seksuaalisuudessamme, joka on meiltä itseltämme peitossa, psyyken tiedostamattomassa osassa, tekee psykologisesta seksioppaasta periaatteessa mahdottoman kirjoittaa. Käytännössä psykologinen seksiopas kertoisi meille jotain itsestämme, mutta se olisi asia, jota emme halua itse tietää. Me haluamme itse asiassa torjua tämän tiedon. Eli lukisimme jonkin asian psykologisesta seksioppaasta ja luettuamme toteaisimme: ”No tuo asia ei ainakaan voi olla noin, ei ainakaan minun kohdallani!” ”Kaikkea huuhaata sitä kirjoitetaankin!” Sitten, jos hyvin käy, tämä uusi näkemys ajan kanssa läpäisee kieltämisen ja torjunnan muurin, ja tuo mukanaan vapauttavan kokemuksen, joka auttaa toivottavasti tyydyttävämpään ja vapaampaan seksuaalisuuteen.
|
