Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

December 19, 2009

Noam Chomsky ja apinoiden puhekyky

Yksi kiinteän hermoradoituksen ajatukseen pohjautuva teoria on kielitieteilijä Noam Chomskyn esittämä ajatus siitä, että ihmisen kielioppi olisi geneettisesti koodattu syvätasolla ihmisen aivojen rakenteisiin. Tämä Chomskyn ajatus lähti mm. siitä havainnoista, että kaikilla maailman kielillä vaikutti olevan jollain tavoin yhteisiä säännönmukaisuuksia kieliopeissaan. Toinen peruste olettamukselle aivojen rakenteisiin valmiiksi hermoradoitetusta kieliopista tuli siitä, että lapset oppivat melko nopeasti puhumaan virheettömästi, ja tämä oli Chomskyn ja hänen seuraajiensa mielestä osoitus kieliopin hermostollisesta rakenneperustasta.

Chomskyn teoria oli historiallisesti myös vastaveto siihen asti amerikkalaisessa tutkimuksessa vallalla olleelle behavioristiselle perinteelle, joka näki kaiken eläinten ja ihmisten käyttäytymisen syntyvän oppimisen kautta.

Chomskyn olettamuksista huolimatta osa behaviorismin innoittamista tutkijoista alkoi yrityksiin opettaa intensiivisesti kieltä eläimille. Koska aikanaan oli vallalla käsitys siitä, että simpanssit tai muut lähisukuiset apinat eivät pysty muodostamaan ihmisen kaltaisia äänteitä kurkunpään rakenteen erilaisuudesta johtuen, niin ajateltiin, että kielelliset taidot voisi opettaa niille viittomakielellä. Kuuluisin näistä kokeilusta oli simpanssi Washoe, jonka kasvattajat ja opettajat väittivät sen oppineen käyttämään viittomakieltä kommunikointiin. Washoen koetta toistettiin paremmin kontrolloidusti toisella simpanssilla, jolle leikkisästi annettiin nimeksi Nim Chipsky. Kolmas tunnettu tutkittava oli Koko-gorilla. Vaikka näiden tutkimusten tekijät väittivät eläinten oppineen ymmärtämään ja tuottamaan kieltä, niin tutkimustulosten tarkempi analyysi osoitti, että näin ei voida katsoa tapahtuneen. Tutkimusmenetelmissä oli vakava virhelähde, sillä tutkijat itse tulkitsivat, mitä apinat viittomillaan tarkoittivat. Todellisuudessa apinat suorittavat suuren määrän viittomaliikkeitä, joista sitten tutkijat poimivat vain muutaman, ja tulkitsivat ne osoituksiksi apinan mielekkäästä kommunikoinnista. Myös samanlaisia virheitä koeasetelmissa, kuin Viisaan Hansin tapauksessa havaittiin. Kun viittomia filmattiin, ja niitä tulkitsi ulkopuolinen koodaaja, niin viittomat osoittautuivat sillisalaatiksi. Chomsky itse kommentoi näiden kokeiden mielekkyyttä biologiselta kannalta verraten ajatusta siitä, että apinan aivot kykenisivät tuottamaan puhetta, mutta tämä kyky on vain piilossa ja käyttämättömänä siihen, että oletettaisiin eläimellä olevan siivet, joilla se voisi lentää, mutta joita se ei vain eri syistä ota käyttöön.

Chomskyn ajatus hermostoon koodatusta syväkieliopista oli pitkään kielitieteen perusteorioita, mutta on viime vuosikymmeninä menettänyt asemaansa kielitieteilijöiden keskuudessa. Teoriaa ei ole todistettu oikeaksi, vaikka mm. evoluutiopsykologit mainitsevat sen osoituksena aivojen modaalisista alasysteemeistä, joka vaikuttaa käyttäytymiseemme biologisena rakenteena.

Ihmisen puheessa on kielen symbolisisällön lisäksi mukana äänensävyt ja niihin liittyvä tunne. Puheen äänensävyt käsitellään aivoissa eri paikoissa, kuin missä varsinainen puheen merkityksen käsittely tapahtuu. Ihmisen ääntelyn tunnesisältö muodostaa yhtenäisen jatkumon apinoiden ja myös muiden nisäkkäiden kanssa, ja siksi ihmisen on helppo tulkita kädellisten, ja myös muitten nisäkkäiden ääntelyiden tunnesisältöjä. Kyse on samasta ilmiöstä, josta jo aikanaan Darwin kiinnostui eläinten ilmeiden kohdalla, eli tunneilmaisut muodostavat jatkumon ilmeiden ja ääntensävyjen tasolla ihmisestä eläimiin.

Papukaijojen kyky jäljitellä ihmisen ääntä liittynee siihen, että papukaijat muodostavat viidakossa eläessään paikallisia murreryhmiä, ja toisistaan poikkeavat saman lajin ääntelyt ovat osoituksena siitä, mihin ryhmään kukin yksilö kuuluu, eli taustalla on tarve erotella ryhmät toisistaan.

Seuraava