Vapaiden naisten ja miesten lukumääräsuhde yhteiskunnassa
Lukumääräsuhde kertoo, kuinka paljon populaatiossa on miehiä verrattuna naisten määrään. Usein miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon, mutta toisinaan syystä tai toisesta lukumääräsuhde muuttuu niin, että miehiä tai naisia on selvästi toista sukupuolta enemmän.
Guttentag and Secord (1983) tarjosivat toisenlaisen lähestymistavan valtaan, joka on liittyy suoremmin itse seksuaalisuuteen. He keskittyivät sukupuolten väliseen määrälliseen suhteeseen. Koska useimmiten pariutuminen tapahtuu yhden miehen ja yhden naisen välillä, niin suhteellinen puute toisesta sukupuolesta antaa edullisen aseman. Jos esimerkiksi miehiä on kaksi kertaa enemmän kuin naisia, miesten täytyy kilpailla kovasti puolisoista, ja naiset voivat sanella suhteen säännöt. Jos taas naisista on ylijäämää, niin tämä tarjoaa miehille edun, ja yksittäisen naisen tulee tarjota miehelle parempaa sopimusta ja nautittavampaa aikaa saadakseen tämän uskollisen mielenkiinnon. Tuskin kukaan, joka on ollut koulussa tai collegessa, jossa on selvä epäsuhta sukupuolten välillä huomatakseen, mitä epätasapainoinen sukupuolijakauma tuottaa. Petersen (1999) kuvaa, miten toisen maailmansodan aikaan, kun asevoimat rekrytoivat massoittain miehiä, ja Amerikan kampuksilla oli kahdeksan kertaa enemmän naisia kuin miehiä, niin jotkut naiset laittoivat ilmoituksia sanomalehteen koulutanssiais-treffeistä tarjoutuen hankkimaan auton käyttöön ja maksamaan kaikki treffien kulut. Sukupuolten määrällisen suhteen tutkiminen on arvokasta siksi, että se ohittaa kysymyksen muista resursseista ja menee suoraan kysymyksiin seurustelusta ja seksistä. Vähemmistönä oleva sukupuoli voi vetää seksuaalisia markkinoita omien mieltymystensä suuntaan pelkästään sen takia, että enemmistön ne edustajat, jotka kieltäytyvät pelaamasta vähemmistön ehdoilla, jäävät lopulta ilman kumppania. Tuskin kukaan haluaa päätyä yksinäisyyteen, ja tämän uhan edessä alkaa pelaamaan vähemmistön ehdoilla.
Tarjonnan ja kysynnän muotoja ei voida jättää huomiotta yksiavioisuuden markkinapaikoilla. Selkeä muoto tuli esiin Guttentagin ja Secordin tutkimuksessa: On enemmän seksuaalista aktiivisuutta kun miehet ovat määrällisenä vähemmistönä. Eli kun on paljon miehiä, ja vähän naisia, niin naiset voivat asettaa vaihdon pelisäännöt. Ja tällöin miesten täytyy tuoda merkittäviä resursseja ja muita sitoumuksia saadakseen seksiä. Esiaviollinen seksi ja avioliiton ulkopuolinen seksi ovat suhteellisen harvinaisia. Kun taas naisia on miehiä enemmän, miehillä on enemmän sananvaltaa pariutumisprosessiin ja seksi tulee paljon helpommin saatavaksi.
Miesten ei tarvitse uhrata paljon resursseja tai sitoutumista saadakseen seksiä. Tosin sanoen, kun miehillä on etu, seksi on halpaa ja sitä on yllin kyllin. Kun naisia on vähemmistö, seksi on harvinaista ja kallista. Miesten mieleen on halpa ja runsas seksi, naisten mieleen on se, että seksi on arvokasta.
Nämä sukupuolten määrällisiin suhteisiin perustuvat havainnot ovat naiskontrolliteoriaa tukevia ja sosiaalisen vaihdon teoriaa yleisesti tukevia. Kun naisia on ylijäämä ja ei ole paljon miehiä ympärillä, naiset ovat huonossa tilanteessa tinkimään. Jos nainen ei tarjoa miehelle sitä seksuaalista tyydytystä mitä mies haluaa, jopa ennen avioliittoa, mies voi nopeasti löytää uuden naisen. On selvää, että moni nainen jää ilman miestä, ja siksi yksittäinen nainen tuntee painetta rikkoa rintama ja tarjota enemmän seksiä kiinnostaakseen miestä ja pitääkseen miehen, aivan kuin tyypillisessä ”yhteisten resurssien ongelmassa” (commons dilemma). Naisten ylijäämä tekee miehille saataville enemmän seksiä – seksin hinta laskee.
Raskauden vaara ei muutu sukupuolten määrällisten suhteiden muuttuessa, eikä näin ollen toinen nollahypoteeseista tarjoa vaikuttava selitystä näihin havaintoihin.
Kuitenkin näkemys, että naisilla olisi heikompi sukuvietti, voisi selittää havainnot, jos ajatellaan, että naisilla on parempi mahdollisuus minimoida seksuaalinen aktiivisuus, kun he voivat sanella ehdot ollessaan enemmän etsitty puolisko. Näin ollen sukupuolten määrällinen suhde voitaisiin selittää ilman viittausta kulttuuriseen tukahduttamiseen. Mieskontrolliteoria taas ennustaisi, että kun miehillä on kysynnän ja tarjonnan valta ollessaan vähemmistö, he voisivat tehokkaammin vahvistaa naisten seksuaalisuuden tukahduttamista, mutta tätä havaintoaineisto ei tue, vaan osoittaa päinvastaista. Tämän näkemyksen voisi yrittää pelastaa ehdottamalla, että kun miehiä on vähemmistö, niin miesten ei tarvitse olla huolissaan vaimojensa puolesta, koska ympäristössä on vähemmän mahdollisia miehiä. Mutta miesten promiskuiteettisuus tekee tästä selityksestä ontuvan. Miehet eivät koe kaikkia naisia samanlaisina, ja ollessaan vähemmistönä he voivat hankkia parempia puolisoja, ja siksi he ovat todennäköisesti yhäkin vastentahtoisia sille riskille, että nämä puoleensa vetävät puolisot voisivat harjoittaa seksiä toisten miesten kanssa.
Viime aikojen tutkimus on tuonut uutta vahvistusta.
Poikkikulttuurinen tutkimus N.Barber (2000) toi esille, että teiniraskaudet korreloivat sukupuolten määrälliseen suhteeseen. Etenkin teinitytöt tulevat useammin raskaaksi silloin, kun miehistä on pula. Pelkästään tilastollisilla perusteilla voisi ennustaa päinvastaista, koska naiset voivat tulla raskaaksi harjoitettuaan seksiä miesten kanssa, ja koska miehiä on vähemmän, pitäisi raskauden riski naista kohti vähentyä. Tämä havainto selittyy parhaiten muutoksilla tyttöjen käyttäytymisessä. Koska miehiä on vähemmän saatavilla, joutuu jokainen tyttö kilpailemaan harvemmista miehistä alentamalla seksin hintaa (kuten vaatimalla miestä sitoutumaan vähemmän käyttämään aikaa häneen, tunteita häneen, rahaa ja kosiskelua häneen) pääasiallisena kilpailun välineenä. Joten, kun miehillä on etu seksin markkinapaikalla, niin naisen seksuaalisuus pikemminkin vapautuu, kuin rajoittuu, eli päinvastoin kuin mieskontrolliteoria esittää.
Sukupuolten määräsuhteet pariutumismarkkinoilla ovat joskus hieman mutkikkaat laskea. Laasanen kiinnittää huomiota siihen, että teini-ikäisillä nuorilla pojilla ja hieman vanhemmilla nuorilla miehillä on tosiasiassa vakava vaje vastaavan ikäisistä tytöistä, sillä nuoret tytöt ja naiset voivat alkaa seurustelemaan itseään vanhempien poikien ja miesten kanssa. Egyptissä naiset puolestaan valittavat, että ”yhtä sopivaa miesehdokasta kohti on noin kahdeksan naista”. Tämä johtuu siitä, että Egyptissä miehen on saavutettava ennen avioliittoa tietty varallisuus, eli oma asunto, ennen kuin hän voi avioitua naisen kanssa. Riittävän varallisuuden omaavia miehiä on kuitenkin vähän, ja naisten mukaan he voivat leikitellä eri naisten kanssa menemättä kuitenkaan lopulta naimisiin heidän kanssaan. Egyptin hallinto joutui reagoimaan tähän ongelmaan siten, että se tuki erityisesti halpojen asuntojen tuottamista, jotta nuoret voisivat avioitua.
Neuvostoliitossa vallitsi pitkään ”pula miehistä”, joka aiheutti naisille paineita pariutumismarkkinoilla. Neuvostoliiton väestötilastoissa oli pitkän vakava ero miesten ja naisten lukumäärissä. Ero johtui käydyistä sodista, vankeusrangaistusten ja työsiirtolatuomioiden yleisyydestä, joka kolmas neuvostomies oli kokenut vankeusrangaistuksen, ja myös kovan alkoholin käytön aiheuttamasta kuolleisuudesta miesten parissa. Tämä voi olla yksi tärkeä selittävä tekijä venäläisten naisten melko vapaamielisessä suhtautumisessa seksisuhteisiin miesten kanssa ehkä enemmän, kuin uskonnon tuomitseva kommunistinen kulttuuri.
Naisten ja miesten lukumääräsuhteet voivat muuttua dramaattisesti siirtolaisuuden ja maastamuuton seurauksena, sillä usein miehet lähtevät siirtolaisiksi naisia helpommin. Aikanaan mm. Grönlannista kohdistui muuttovirta emämaahan Tanskaan, jonka seurauksena miehistä syntyi vaje Grönlannissa. Suomalainen Seura-lehti kuvasikin, että tämän seurauksena grönlantilaiset diskot olivat muuttuneet paikoiksi, joissa naiset aktiivisesti toimivat suoraviivaisesti iskijöinä. Miehistä oli pula, ja ilman aktiivista ja seksuaalisesti avointa roolia eivät naiset saaneet enää miehiä.
Nykyisin pelätään, että tyttösikiöiden yleistyvä abortointi Kiinassa ja Intiassa johtaa sukupuolten määräsuhteiden muutoksiin. Historiallisesti sukupuolten lukumääräsuhteet ovat ajoittain olleet hyvinkin vinoutuneita johtuen siitä, että vauvojen surmaaminen oli ennen kristinuskon ja islamin leviämistä täysin yleinen tapa eri yhteiskunnissa. Etenkin tyttövauvat joutuivat poikavauvoja useammin vauvojen surmaamisen uhreiksi. Toisaalta aiemmin miehiä menehtyi sodissa ja yhteisön sisäisissä murhissa ja tapoissa huomattava määrä. Antiikin aikoihin asti voidaan arvioida, että noin 40 – 50 % kaikista miehistä koki väkivaltaisen kuoleman.
Seuraava Suora vaikuttaminen nuorten naisten seksuaalisuuteen - Vanhemmat
|