Kiinteät liikekaavat ja oppiminen
Kiinteitä liikekaavoja pidetään stereotyyppisinä käyttäytymismalleina, geneettisesti kiinnittyneinä ja oppimisesta riippumattomina ilmiöinä. Aluksi kiinteät liikekaavat nähtiin oppimisesta hyvinkin riippumattomina ilmiöinä, mutta etologian kehittyessä on tultu tulokseen, että yli puolet niistä yhdistyy oppimiseen ja muovautuu oppimisen kautta. Lorenz on kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen asiaan, että kiinteät liikekaavat ovat tavallaan vastakkaisia oppimiselle. Ne ovat kehittyneet usein monimutkaisiksi käyttäytymismalleiksi ja ne ovat toimivia sopeutumia eläimen ympäristöön. Jos nämä sopeutumiset altistuisivat satunnaisen oppimisen tuomille muutoksille, niin niiden adaptiivinen hyöty eläimelle katoaisi nopeastikin.
Kun esimerkiksi sorsalinnuin koirailla voi soidinkaavassa olla kaksikymmentä erillistä osaa, niin saman lajin naaraalla on tietty vastaavuus reagoida näihin kahteenkymmeneen osaan. Jos jokin osa muokkautuisi oppimisen kautta tässä soidinsarjassa, niin se johtaisi helposti siihen, että naaras ei reagoi kyseisen koiraan soidinkäyttäytymiseen vastaavalla tavalla. Vastaavalla tavalla muitakin kiinteitä liikekaavoja ja niiden muodostamia kokonaisuuksia on syytä suojella oppimisen kautta tapahtuvalta muuntelulta. Analogiana tietokoneiden ohjelmointiin perehtynyt ymmärtää tämän ajatuksen, jos sitä vertaa siihen, miten olio-ohjelmoinnissa aliohjelmat suljetaan siten, että ohjelmoijat eivät pääse muuntamaan aliohjelman lähdekoodia itse. Tällöin aliohjelma säilyy aina samanlaisena, ja yllätyksiä aliohjelman toiminnassa ei pääse tapahtumaan. Jos aliohjelman koodia pääsisi jokainen muuntelemaan, menetettäisiin olio-ohjelmoinnin edut.
Kiinteisiin liikekaavoihin niveltyy kuitenkin oppimista jossain määrin ja eri tavoin. Tämä tulee esille siten, että kiinteän liikekaavan käyttäytyminen paranee kokemuksen myötä jonkin verran. Kun esimerkiksi poikasten hoitaminen on kiinteiden liikekaavojen ohjaamaa toimintaa, niin kokemuksen myötä emot kuitenkin oppivat hoitamaan poikasiaan paremmin, ja poikaskuolleisuus vähenee ensimmäisten pesueitten jälkeen. Samoin eläinten pienet loukkaantumiset vähenevät kiinteisiin liikekaavoihin perustuvissa toiminnoissa kokemuksen myötä. Lorenz kuvaa, miten hänen tutkimillaan laumassa elävillä naakoilla oli synnynnäinen taipumus puolustaa poikasiaan ja muita naakkoja laumaa uhkaavilta pedoilta kollektiivisella hyökkäyksellä. Tällaisen lauman puolustusreaktion laukaisee se avainärsyke, jossa alueelle tunkeutuva tarttuu johonkin mustaan ja naakan kokoiseen kiinni. Lorenz huomasi tämän, kun hän herätti naakkojen puolustusreaktion käsittelemällä mustia uimahousuja. Mustat uimahousut edustivat naakoille kuollutta naakkaa. Naakat yhdistävät tämän synnynnäisen kollektiivisen puolustusreaktion oppimiseen siten, että ne oppivat muistamaan hyökkääjän, ja reagoivat kollektiivisella puolustuksella heti, kun sama hyökkääjä tulee uudestaan naakkojen alueelle.
Geneettisesti koodatun käyttäytymisen ja oppimisen vuorovaikutus tulee erityisellä tavalla esiin lintujen muuttokäyttäytymisessä, kun suunnistaminen tapahtuu tähtien avulla. Kokeissa on havaittu lintujen suunnistavan pohjantähden ympärille muodostuvan tähtikuvion mukaan. Tämä tähtikuvio ei kuitenkaan ole koodattu lintujen geeneihin, vaan tähtikuvio on opittu tunnistamaan. Tämä kävi ilmi kokeessa, jonka tutkijat tekivät käytöstä poistetussa observatoriossa. Todellinen tähtitaivas pyörii maan pyörimisen johdosta pohjoisnavan ympäri, mutta tutkijat laittoivat tähtitaivaan pyörimään Orionin tähtikuvioon kuuluvan Betelgeuzen ympäri. Tämän seurauksena linnut suunnistivatkin Betelgeuzen ympärillä olevan tähtikuvion mukaan, ei Pohjantähteä ympäröivien tähtien mukaan. Näille muuttolinnuille on siis geneettisesti koodattu valmius oppia se tähtikuvio, joka on sen pisteen ympärillä, joka pysyy paikallaan, kun tähtitaivas yön mittaan pyörii hitaasti ympäri.
Oppimisen yhdistyminen geneettisesti koodattuihin käyttäytymistaipumuksiin voisi tuottaa myös huonoja tuloksia. Aiemmin mainittiin, että käärmepelon epäillään myös ihmisillä olevan geeneihin koodattu taipumus. Kuitenkin psykoanalyyttisessa terapiassa on tullut esille, että etenkin naisilla käärmepelko liittyy usein seksuaalisiin fobioihin ja käärmepelko sulautuu yhteen peniksen pelon kanssa. Tällaisessa tapauksessa synnynnäinen pelko yhdistyy sekoittavalla tavalla opittuun kokemukseen, ja voimistaa opittua kokemusta epätarkoituksenmukaisella tavalla. Samanlainen epätarkoituksenmukainen opitun ja synnynnäisen reaktiotavan sekoittuminen tapahtuu ehkä inhon tunteen kohdalla. Inhon tunne on alun perin liittynyt bakteerien saastuttaman tai pilaantuneen ravinnon syömisen estämiseen. Inhon ilmeeseen kuuluu äärimmillään kielen työntäminen ulos suusta, ilmeessä aivan kuin työnnetään pilaantunut ruoka ulos suusta. Kuitenkin inhon tunne on levinnyt myös seksuaalisuuden alueelle, ja inho seksuaalisuutta ja sen ilmentymiä kohtaan on yleinen osa esimerkiksi haluttomuuden ongelmissa.
|