Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

December 11, 2009

Komeus on terveyttä

Jokaisen eläin- ja kasvilajin jatkuvana ongelmana ovat bakteerit, virukset ja loiset. Lajien ei tarvitse vain taistella vain niitä saalistavia ja syöviä eläimiä vastaan, ja lajien ei tarvitse vain kilpailla resursseista, kuten ravinnosta toisten lajien kanssa, vaan yhtä vakava ongelma ovat mikrobit ja loiset. Samalla tavoin, kuin evoluutio kehittää eläimistä nopeampia, jotta ne voisivat paremmin paeta niitä saalistavia petoja, ja evoluution kautta kasviin kehittyy myrkyllisiä kemikaaleja, jotka suojaavat niitä syödyiksi tulemiselta, niin yksi evoluution keskeisistä tehtävistä on kehittää ja muunnella lajia siten, että se selviää mikrobien ja loisten hyökkäyksiltä. Tämä kamppailu mikrobeja ja loisia vastaan on jatkuvaa, se on jatkunut ensimmäisten eliölajien synnystä lähtien, ja tulee jatkumaan kunkin lajin kohdalla odotettavissa olevaan tappioon asti. On ennustettu, että taistelu sairauksia vastaan tullaan häviämään: Bakteerit pystyvät jakautumaan, eli lisääntymään joka 20 minuutti, kun taas muutokset eläinten ja ihmisten puolustusjärjestelmissä tapahtuvat aina hitaammin, sillä sukupolvien kierrot vievät huomattavasti enemmän aikaa.

Seksi on paljolti tämän mikrobeita ja loisia vastaan käytävän kamppailun tuotetta. On lajeja, jotka lisääntyvät suvuttomasti, tehden vain kopioita itsestään, mutta vaikka suvuttomalla lisääntymisellä on monia huomattavia etuja, niin suvuttomassa lisääntymisessä evoluutio on paljon hitaampaa, kuin suvullisessa lisääntymisessä. Mikrobien ja loisien kehitysnopeuden vuoksi evoluutio ei voi jäädä paikoilleen, ja siksi tarvitaan nopeampaa evoluutiota ja suvullista lisääntymistä.

Elimistön puolustusjärjestelmä perustuu sille, että puolustusjärjestelmä tunnistaa omat proteiinit, ja ei hyökkää niiden kimppuun, mutta tuhoaa elimistölle vieraat proteiinit. Autoimmuunisairauksissa ongelmana on juuri se, että puolustusjärjestelmä hyökkää myös omien proteiinien kimppuun. Omilla proteiineilla on tietty koodi, jonka avulla puolustusjärjestelmä tunnistaa omat solut, mutta mikrobit ”yrittävät jäljitellä” tätä koodia, jolloin ne olisivat puolustusjärjestelmän tavoittamattomissa. Suvullisella lisääntymisellä tätä koodia voidaan vaihtaa aina sukupolvesta toiseen, jolloin mikrobien on lähes mahdotonta ”murtaa” tätä koodia. Tämä on suvullisen lisääntymisen suurimpia etuja.

Ihmisen ja eläimen immuunipuolustusjärjestelmä perustuu perittyyn ja hankittuun puolustukseen. Eläimen kannattaa valita poikastensa toiseksi vanhemmaksi sellainen yksilö, jolla on hyvä synnynnäinen puolustusjärjestelmä kulloisiakin tautiuhkia ja loisia vastaan. Hyvät geenit merkitsevät terveyden takaavia geenejä. Eläimillä onkin erilaisia geneettisesti kiinnittyneitä käyttäytymistaipumuksia seksuaalivalinnassaan, ja ne pyrkivät valitsemaan mahdollisimman terveen lisääntymiskumppanin. Merkkejä loisista ja sairaudesta voivat olla huono turkki tai sulkapinta. Myös käyttäytymisen aktiivisuus ja passiivisuus kertovat yksilön kunnosta ja terveydestä. Lintujen laulu kuluttaa runsaasti energiaa, ja koiraslintu, joka jaksaa laulaa koko päivän ja kovaa, on todennäköisesti melko terve yksilö. Fyysisesti terve yksilö on myös voimakas, ja se menestyy urosten välisissä kamppailuissa ja näin voitot näissä ovat naaraalle merkki kyseisen yksilön geenien kelpoisuudesta.

On vertailemalla todettu, että niillä lintulajeilla, joilla esiintyy runsaasti loisia, koiraat ovat yleensä kirkkaamman värisiä, kuin lajeilla, joilla on vähän loisia. Kirkas ja hyväkuntoinen sulkapeite koiraalla on naaraille osoitus siitä, että kyseinen koiras on selvinnyt hyvin taistelussa loisia vastaan, ja että sen kanssa kannattaa pariutua elinvoimaisia jälkeläisiä saadakseen.

Yksiavioisilla lajeilla, kuten linnuilla, esiintyy myös naaraiden puolelta pettämistä. Tämän pettämisen laajuus huomattiin vasta äskettäin, kun lintujen perimää pystyttiin analysoimaan geenitestien avulla. Pettämisen evolutiivinen etu ja mielekkyys on yksiavioiselle naaraalle siinä, että jos naaras on saanut yksiavioisen puolison, jolla geenit eivät ole kunnossa taistelussa sairauksia vastaan, naaras voi parittelemalla terveemmän uroksen kanssa saada omille jälkeläisille vastustuskykyisemmät geenit. Tämä pettämisen etu on testattu luonnonolosuhteissa mm. myyrillä tehdyissä tutkimuksissa. Pettävien naaraiden poikasista suurempi osa eli sukukypsään ikään saakka.

Naaraiden parinulkoisen parittelun biologinen etu on myös se, että hankkimalla jälkeläisiä useiden koiraiden kanssa, poikasten geenien monipuolisuus lisääntyy, ja tämä lisää todennäköisyyttä, että osa poikasista jää henkiin, vaikka jokin sairaus tuhoaisi yhden isän jälkeläiset. Näin myös naaraan geenit jatkuvat eteenpäin.

Evoluutiopsykologit ovat havainneet samanlaisen ilmiön myös ihmisen kauneuden arviossa. Näyttämällä kuvia ihmisistä, jotka vaihtelevat jatkumolla täysin terveistä sairauden runtelemiin, saadaan asteikko, jossa kauneus korreloi selkeästi sairauden aiheuttamien virheiden ja vaurioiden määrään.

Jokainen muistaa nuoruudesta itsekin, että finninen iho aiheutti heti laskun menestyksessä, kun kilvoiteltiin vastakkaisen sukupuolen suosiosta. Tämä kauneuden ja terveyden yhteneväisyys ei ehkä ole niin selvä meillä nykypäivän Suomessa, sillä nykyaikainen lääketieteellinen hoito eliminoi tehokkaasti sairauksia nuorilta. Lisäksi sairauksien aiheuttamat ulkoiset merkit voidaan hoitaa erikseen, jos sairautta sinänsä ei saadakaan parannettua. Merkit sairaudesta poistetaan vaikka plastiikkakirurgian avulla, jos asiaa ei muuten saada korjattua. Köyhemmissä maissa, joissa terveydenhoito on puutteellista, erilaisia sairauksia näkyy katukuvassa huomattavasti enemmän ja kauneuden ja terveyden yhteneväisyys näkyy selvemmin.

Yleensä eläinlajeilla uroksen pieni koko vaikuttaa negatiivisesti seksuaalivalintaan. Pieni koko on usein merkki huonosta kyvystä hankkia ravintoa, sairaudesta tai molemmista. Ihmisen pituus on myös vaihdellut vuosisatojen kuluessa riippuen ravintotekijöistä. Tulehdussairaudet kasvuiässä myös vähentävät pituutta. Nykyisin miesten pituus teollisuusmaissa ei juuri liity ravintoon tai elintasoon, vaan on lähes täysin geneettisestä. Miesten pituuden keskihajonta on nykyisin kuitenkin melko pientä. Evoluution kannalta, jos geneettisen ominaisuuden vaihtelu on pientä, merkitsee se sitä, että kyseessä on tärkeä piirre. Tärkeys johtaa vaihtelun minimoitumiseen, kaikki yksilöt lähenevät optimaalista piirteen arvoa.

Yksi hieman yllättävä löydös kauneuden tutkimuksessa on se, että ihmisten on havaittu olevan herkkiä havaitsemaan pienet eroavaisuudet kasvojen ja kehon symmetriassa. Ihmiset eivät ole täysin symmetrisiä keskiviivan suhteen, vaan aina löytyy joitain pieniä poikkeamia. Poikkeamien suuruus korreloi erilaisiin sairauksiin, ja niin ollen enemmän symmetriset ihmiset ovat oletettavasti terveempiä. Symmetrisemmät ihmiset menestyvät esimerkiksi epäsymmetrisempiä paremmin huippu-urheilussa. Symmetrisyys vähenee myös iän myötä ajan muovatessa kasvoja ja kehoa.

Biologit eivät liitä kauneutta pelkästään terveyteen, vaan toisaalta myös nuoruuteen. Nuoret yksilöt ovat hedelmällisempiä, kuin vanhemmat, ja näin ollen on biologisesti edullista pariutua mieluummin nuoren, kuin vanhan yksilön kanssa. Tämä tulee esille etenkin yksiavioisilla lajeilla naaraan valinnassa. Jos valitsee pitkäaikaiseksi pariksi nuoren naaraan, niin hänen kanssaan ehtii saamaan enemmän jälkeläisiä, kuin jos valitsee vanhemman naaraan. Siksi yksiavioiset lajit suosivat enemmän nuoria yksilöitä parinvalinnassa. Promiskuiteettisilla lajeilla naaraan iällä ei ole niin suurta merkitystä, ja esimerkiksi simpansseilla onkin havaittu nuorten urosten suosivan vanhempia naaraita parittelukumppaneina.

Seuraava: Vietit ja motiivit