Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

December 9, 2009

Kiinteät käyttäytymiskaavat komponentteina

Kiinteät käyttäytymiskaavat tulevat esille sellaistenkin käyttäytymisten perustana, joita on pidetty eläimen oppimisen tuloksena. Mikään käyttäytyminen ei ole pelkästään opittua, vaan ainakin kiinteitä liikekaavoja sisältyy toimintoihin. Koira ja kissa oppivat avaamaan ovia ja salpoja, mutta ne käyttävät tähän synnynnäisiä liikekaavojaan. Koira hyppii ovea kohti ja painaa salpaa vahingossa. Pian se oppii kohdistamaan etujalkojensa liikkeen vain salpaan. Kissan saalistuskäyttäytymiseen kuuluu etujalalla kurottelu ja kaivelu koloon hiiren perään. Se oppii työntämään taipuisan tassunsa vaakasuoraan esteen taakse ja avaamaan salvan. Tähän koira ei pysty, koska siltä puuttuvat sopivat synnynnäiset liikekaavat.

Eläimen oppimisen ja käyttäytymisen tutkimuksessa tulisi ottaa huomioon eläinten kiinteät liikekaavat ja lajityypillinen käyttäytyminen. Tämä ei ole mahdollista, jos eläimen lajityypillistä käyttäytymistä ei ole tutkittu sen eläessä luonnossa. Esimerkkinä tästä ovat tunnetut Wolfgang Köhlerin kokeet apinoiden oivalluskyvystä, joita hän teki Teneriffan saarelle 1900-luvun alussa. Köhler asetti simpanssinsa erilaisten ongelmatilanteiden eteen, ja tuli tulokseen, että niiden käyttäytyminen perustui näissä ongelmatilanteissa oivallukseen (insight), eikä yritys-ja-erehdys oppimiseen, niin kuin 1900-luvun alun kokeellisessa psykologiassa yleensä ajateltiin. Yksi keskeinen osoitus simpanssien oivaltamiskyvystä oli ongelma-asetelma, jossa banaaninippu oli ripustettu niin korkealle simpanssien yläpuolelle, että ne eivät ylettäneet siihen muuten, kuin pinoamalla laatikoita toistensa päälle. Simpanssit oivalsivat tämän ratkaisun, ja onnistuivat pinoamalla laatikoita pääsemään banaaneihin käsiksi.

Tämän suorituksen pohjalla on kuitenkin simpansseille tyypillinen synnynnäinen käyttäytymistaipumus: esineiden pinoaminen päällekkäin. Pinoamistaipumus tulee simpanssien tarpeesta rakentaa nukkumispesä joka yö puiden oksille. Tätä kautta niille on kiinnittynyt erityinen tapa erilaisten esineiden pinoamiseen, ja ne pinoavat esineitä spontaanisti myös päiväsaikaan, ikään kuin harjoittelevat pinoamista nukkumispesän rakentamista varten.

Koira on elänyt niin pitkään yhdessä ihmisen kanssa, että koiran käyttäytymisestä on selkeästi muovannut koevoluutio (coevolution) ihmisen kanssa. Ihmisen ja koiran yhteistoiminta tulee esille mm. siinä, että koira seuraa ihmisen katsetta, sitä mihin ihmisen katse kohdistuu, ja käyttäytyy ihmisen katseen kohdistumisen perusteella. Tätä on testattu siten, että eri kanistereiden alle on piilotettu koiran haluama kohde, ja koira valitsee kanisteririvistä sen kanisterin, johon sen isännän katse kohdistuu. Piirre on geneettinen, sillä kun sama koe tehdään kesyillä susilla, niin sudet valitsevat huomattavasti huonommin oikean kanisterin.

Samantapainen lajityypillinen ominaisuus etsiä vihjeitä ihmisen ilmeistä ja eleistä tuli 1900-luvun alussa esille tunnetussa Viisaan Hansin tapauksessa. Viisas Hans oli saksalainen hevonen, jonka omistaja, ja opettaja Wilhelm Von Osten esitti, että Hans osaa laskea. Osten oli matematiikan opettajana kiinnostunut eläinten mahdollisesta laskutaidosta, ja oli muutamille lajeille koettanut opettaa laskemista. Laskutoimitusten oikeat vastaukset Hans kuitenkin ilmoitti kopauttamalla kaviollaan maahan oikean vastauksen lukumäärän verran. Viisaan Hansin tapausta tutkittiin, mutta tiedemiesryhmä ei aluksi löytänyt mitään vilppiä tai epätarkkuutta, mutta kun asiaa alettiin perinpohjaisesti selvittämään, niin havaittiin, että Viisas Hans havaitsi pienet ilmeiden, ryhdin ja hengityksen muutokset omistajastaan, tai muusta kokeenjohtajasta, ja näistä lähes huomaamattomista signaaleista pystyi aistimaan, milloin kavion kopsauttelu tuli lopettaa. Jos omistaja, tai muu vastauksen tietävä henkilö oli kaukana hevosesta, tulokset huononivat, ja jos vastauksen tietävää ihmistä ei ollut näkyvissä, niin oikeiden vastausten määrä putosi nollatasolle. Viisaan Hansin tapausta selvittänyt psykologi perusti selityksensä sille, että hevosilla oli lajityypillinen taipumus tarkkailla toisten hevosten tunnereaktioita. Hevosen kyky ei siis perustuisi koevoluutioon ihmisen kanssa, vaan hevonen sosiaalisena eläimenä tarvitsee kykyä havaita toisten hevosten pieniä tunnetilan muutoksia.

Seuraava