Seksuaalisuuden 3 tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen tasoNovember 15, 2009
|
JohdantoTieteet jaotellaan viiteen itsenäiseen tasoon: fysiikka, kemia, biologia, psykologia ja yhteiskuntatiede. Tämän luokittelun ulkopuolelle jäävät erillisinä ”aputieteet”, matematiikka ja filosofia, etenkin tieteenfilosofia. Nämä tasot muodostavat kukin oman kokonaisuutensa, ja siirtyminen tasolta toiselle on aina suuri harppaus, eikä tiedon palasia voida ”lainailla” toiselta tasolta ja siirtää toiselle tasolle ilman suuriakin ongelmia. Osa tieteistä taas on sellaisia, jotka käyttävät kahta tai useampaa näistä tasoista. Esimerkiksi lääketiede nojaa vahvasti biologiaan, mutta psykiatriassa on vahva psykologinen alue, ja lääketiede tutkii sairastavuutta myös yhteiskunnallisen tason ilmiönä, esimerkiksi selvitellessään sitä mysteeriä, miksi työväestön elinikä on Suomessakin seitsemän vuotta lyhyempi, kuin väestön korkeakoulutetulla ja hyvätuloisimmalla osalla. Kasvatustiede taas sisältää paljon psykologiaa, mutta tutkii myös kasvatuksen taloudellisia resursseja, ja taloustiede taas on yhteiskuntatiede. Ihmisen seksuaalisuuden kannalta on keskeisiä kolme tieteen tasoa, biologia, psykologia ja yhteiskuntatiede. Seksuaalisuuden fysiikka liittyisi lähinnä kitkaan, ja kemian alalla ihmiskunta on etsinyt vuosisatoja afrodisiaa, lemmenjuomaa, mutta nyt löydettyjen, mahdollisten lemmenjuomaehdokkaiden (okstosiinin ja vasopressiinin), samoin kuin alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden sivuvaikutusten vaikutusmekanismin selittäminen vaatii ihmisen biologisen toiminnan ymmärtämistä, ja siksi seksin kemian tutkimus on itse asiassa biologista tutkimusta. Seksuaalisuutta tutkivaa tieteenalaa, seksologiaa, on joskus mainittu psykologian osa-alueeksi, mutta tämä ei tarkasti ottaen pidä paikkaansa, vaikka seksologit hyvin usein ovat psykologeja. Seksuaalisuutta tutkiva biologinen tutkimus, psykologinen tutkimus ja yhteiskuntatieteellinen tutkimus ovat kaikki toisistaan selvästi poikkeavia tutkimuksen alueita, ja vaativat tutkijalta aina syvällisen perehtymisen kyseisen alan tutkijaksi. Jos seksologi on psykologi, hänen on erittäin vaikea hallita kokonaisvaltaisesti biologisen tason tutkimustietoa, ja siksi biologisen seksologian tutkijalta vaaditaan biologisen tason koulutus, jonka voi hankkia lähinnä lääketieteellisissä tiedekunnissa. Samoin psykologin on usein vaikea ottaa huomioon yhteiskuntatieteellistä perspektiiviä seksuaalisuuden selittämiseen. Eri tasojen eriyttämisen vaikeus on tullut selkeästi esille seksologian historiallisissa virhetulkinnoissa. Vielä muuta vuosikymmen sitten psykologiset seksologit tulkitsivat melkein kaiken impotenssin johtuvan psyykkisistä tekijöistä, kun uudempi biologinen tutkimus on paljastanut, että melkein aina impotenssin syyt ovat biologisia, etenkin verisuonten toiminnan heikkenemisestä johtuvia. Samoin nopean siemensyöksyn (ennen ennenaikaisen siemensyöksyn) selitykset lähtivät aiemmin yksilöpsykologisista selityksistä, mutta nykyisin vaihtelut laukeamisen nopeudessa selitetään perinnöllisillä, serotoniiniaineenvaihduntaan liittyvillä tekijöillä, joita voidaan hoitaa lähinnä lääkehoidolla. Yhteiskunnallisen tason vaikutukset seksuaalisuuden psykologisiin tulkintoihin tulivat esiin mm. siten, että psykiatriassa ja osin psykologiassakin homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään psyykkisenä häiriönä. Kuitenkin yhteiskuntatieteilijät osoittivat analyysissään, että homoseksuaalisuuden medikalisaatio, luokittelu sairaudeksi oli yhteiskunnallinen ilmiö, joka syntyi 1800-luvulla osana yhteiskunnallista seksuaalisuuden kontrollia. Vieläkin näkee psykologien kirjoituksissa yhteiskuntatieteilijän näkökulmasta epäilyttäviä käsityksiä. Jotkut psykologit katsovat esimerkiksi, että jos miehellä on lukuisia tilapäisiä seksikumppaneita, se on normaalia, mutta jos nainen käyttäytyy vastaavasti, niin kyse on ”itsetuhoisesta käyttäytymisestä”. Kun jotain aihetta tai ongelmaa lähestytään monitieteisesti, niin eri tieteenalojen yhteen niveltäminen on aina vaikeaa ja sisältää vaikeita menetelmällisiä ongelmia. Tavallisen kansalaisen tiedon omaksumisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että hän osaisi sijoittaa esimerkiksi lehdestä lukemansa tiedon uudesta tutkimustuloksesta oikealle tasolle. Tieto on hyödyllistä vasta sitten, kun se omaksutaan ja jäsennetään oikein, ja perusta oikealle jäsentämiselle on sijoittaa se oikealle tasolle: onko kyseessä biologisen tason tieto, psykologisen tason vai yhteiskunnallisen tason tiedosta. Väärin jäsennelty tieto voi sen omaksujan kannalta olla jopa haitallista. Siksi tällä sivustolla pyritään antamaan kehys sille, millaista tietämystä tieteen eri tasoilla seksuaalisuudesta on ja auttaa lukijaa luomaan viitekehys, johon hän voi paremmin aina sijoittaa kohtaamansa uuden seksuaalisuutta koskevan tiedon.
|
