Haaremit, kunniamurhat ja muut rajoitteet
Mieskontrolliteoria selvisi huonosti ensimmäisestä testisarjasta. Pitää kuitenkin muistaa, että toisissa kulttuureissa miehet lukitsevat vaimonsa haaremeihin, rajoittavat heidän kontaktejaan toisiin miehiin, ja asentavat naisille siveysvöitä taatakseen vaimon uskollisuuden poissa ollessaan, ja ääritapauksissa lyövät ja jopa tappavat vaimojaan, jotka ovat harjoittaneet seksiä toisen miehen kanssa. Eivätkö nämä ole todisteita miesten suorittamasta naisen seksuaalisuuden tukahduttamisesta?
Ne tietenkin osoittavat, että miehet ovat aktiivisia varmistamaan, että heidän vaimonsa ovat uskollisia heille. Miehet ovat kieltämättä omistushaluisia vaimojensa suhteen. Tässä suhteessa he eivät ole ainutlaatuisia, myös vaimot ovat omistushaluisia miestensä suhteen, ja jotkut tiedot osoittavat, että vaimot ovat jopa miehiä seksuaalisesti omistushaluisempia. (Blumstein & Schwartz, 1983) tai että omistushalu on verrattavissa toisiinsa, vaikka painopiste on hiemen erilainen uskottomuuden suhteen. (Buss, Larsen, Westen, & Semmelroth, 1992). On vähän syitä olettaa, että nainen ei käyttäyisi voimakkaita menetelmiä miehensä uskollisuuden takaamiseksi, jos se olisi hänelle mahdollista, ja menneisyyden epätasapaino uskollisuuden kontrollissa on lähinnä johtunut miesten suuremmasta poliittisesta ja fyysisestä voimasta. Kun naisilla on valtaa pakottaa puolisonsa pysymään uskollisena, he useimmiten tekevät sen. Fyysistä pakottamista uskollisena pysymiseen on dokumentoitu lesbosuhteissa, esimerkiksi (Renzetti, 1992).
Lisäksi monissa kulttuureissa asetetaan paljon painetta miehille säilyttää julkinen arvostus ja maine, usein tätä nimitetään kunniaksi. Kunnia taas usein kietoutuu suvun kunniaan ja maineeseen. Antropologit ovat kiinnittäneet erityistä huomiota siihen, että monissa yhteiskunnissa suvun merkitys ihmisen kannalta on ratkaiseva. Ennen modernia teollista yhteiskuntaa suku oli se tekijä, joka huolehti yksilöstä ja puolusti yksilöä yhteisössä. Jos yksilö tai hänen vaimonsa joutui taloudellisiin vaikeuksiin, suvun tehtävänä oli auttaa häntä taloudellisesti. Suku myös puolusti yksilöä riitatilanteissa muiden sukujen edustajia vastaan. Tämä suvun ratkaiseva rooli poistui moderneissa teollisuusyhteiskunnissa vasta byrokraattisen valtion kehityttyä, mutta monissa kehittyvissä maissa yhteiskunta perustuu vielä tänäkin päivänä sukujen toimintaan. Kunniamurhissa suvun miespuoliset jäsenet tekevät kyllä surmatyön, mutta kyse on siitä, että sukujen välisessä kanssakäymisessä ei voida mennä tappamaan kovin helposti toisen suvun jäsentä.
Neitsyyden arvostaminen ja vaatiminen morsiamelta liittyy todennäköisemmin järjestettyihin avioliittoihin, eli siihen, että monissa yhteiskunnissa puolisoa ei vapaasti saa valita, vaan vanhemmat ja suku määräävät puolison valinnan kokonaan tai osittain. Taloudelliset tekijät suvun kannalta ovat tällöin useimmiten ratkaisevia. Lähi-idässä serkusavioliitot varallisuuden säilyttämiseksi suvussa ovat vieläkin hyvin yleisiä. Vielä 1970 on arvioitu, että 44 % iranilaisista avioliitosta solmittiin serkusten välillä.
Jos esiaviollinen seksi olisi sallittua, niin välttääkseen järjestetyn avioliiton tytön tarvitsisi vain hankkiutua raskaaksi sen miehen kanssa, jonka kanssa hän itse haluaisi naimisiin. Promiskuiteetti vaimon tai tyttären puolelta on laskettu miehen häpeäksi. (Frank, Bauer, Arican, Fincanci, & Iacopino,1999). Shorter (1975) raportoi, että keskiajan Euroopassa, jos naimisissa olevan nainen harjoitti seksiä yksinäisen miehen kanssa, kylä rankaisi tätä rikkomusta julkisella häpeärangaistuksella, jota kutsuttiin charivari ksi, ja aisankannattaja aviomies, paremminkin kuin uskoton vaimo tai viettelijä, oli häpäisemisen pääkohde. Kun miehen kunnia oli sidottu naisen uskollisuuteen ja siveyteen, ei ole yllättävää, että jotkut miehet ovat ryhtyneet erilaisiin pakkotoimenpiteisiin varmistaakseen vaimonsa seksuaalisen hyveellisyyden. Näiden muotojen suhteuttaminen nykyiseen kysymykseen olisi tarpeellista, sen määrittelemiseksi, miten naisten uskollisuus tuli yhdistettyä miehen kunniaan alun perin.
Kuitenkin, linkki mustasukkaisen omistamishalun ja naisen seksuaalisen tukahduttamisen välillä voi olla virhepäätelmä. Siveysvyöt ja haaremit eivät estä naista tuntemasta seksuaalista halua: ne vain yrittävät kohdentaa ne aviomieheen. Jotkut historiantutkijat vielä yhdistävät nämä käytännöt siihen uskomukseen, että naisten seksuaalinen halu oli voimakkaampi, kuin miehillä ja että näitä naisen haluja ei voida psykologisin keinoin hillitä, vaan ne täytyy hillitä käyttäytymistä rajoittamalla.
Tannahillin (1980) mukaan siveysvyö oi alun perin keksitty suojaksi raiskauksia vastan, mutta pian löysi suosiota aviomiesten parissa, (kuten ristiretkeläisten), joiden velvollisuudet vaativat pitkää poissaoloa vaimojensa luota.
Sekä miehet, että naiset haluavat, että heidän puolisonsa olisi heille uskollinen. Tämän henkilökohtaisen halun lisäksi seksin pitäminen avioliittojen sisällä on yhteiskunnallisen kokonaisedun kannalta toivottava asia. Aviollinen pettäminen johtaa helposti uuteen rakastumiseen, ja uusi rakastuminen taas johtaa vanhan perheen hajoamiseen. Seksuaalissuden kontrolli yhteiskunnassa lisää näin perheiden vakautta. On myös muistettava, että monissa yhteiskunnissa avioero ei ole edes sallittu, ja Euroopassakin Malta äänesti avioeron lailliseksi vasta vuonna 2011.
Puhtaasti tilastollisella pohjalla naiskontrolliteoria on todennäköisempi, koska miesten uskottomuus on levinneempi ongelma kuin vaimojen uskottomuus. Aviomiesten suurempi prosenttiluku aviollisesti uskottomien määrässä on tutkittu tosiasia nykyajan pohjoisamerikkalaisessa väestössä (Laumann et al., 1994; Lawson, 1988) kuin myös poikkikulttuuristen tutkimusten tuloksissa (Whyte, 1978).
Seuraava Seksuaalisuuden salaaminen |