Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso
sun 15-Nov-2009 13:35 |
Onko syy ruumiissa vai mielessä?Erektiohäiriö on ollut yksi miesten, etenkin vanhenevien miesten ongelmista koko historian ajan. Seksologian historiassa on ollut erilaisia käsityksiä siitä, onko syy psykologinen vai fysiologinen. Aiemmin syyn nähtiin etupäässä olevan psykologinen. Esitettiin jopa arvioita, että syy oli 90 prosentissa tapauksista psyykkinen. Kun ei tiedetty, johtuivatko asiakkaan vakavat erektiovaikeudet psyykkisistä vai fysiologista syistä, hoitavassa ryhmässä oli mukana joskus unitutkija. REM-unen aikana nimittäin siitin yleensä jäykistyy, ja mittaamalla siittimen jäykistyminen unen aikana voitiin päätellä, johtuuko valvetilassa esiintyvä jäykistymisen puute psyykkisistä vai fysiologisista syistä. Unen aikaisen erektion mittaamista käytetään vielä nykyisinkin tutkimusmenetelmänä lääketieteessä. Lääketieteen kehittyessä paljastui, että suurin osa erektiohäiriöistä johtui suoraan fysiologisista syistä. Nykyisin pidetään erektiovaikeuksien syynä 90 prosenttisesti fysiologisia syitä. Peniksen verisuonet ovat samalla tavoin alttiita valtimoiden kovettumiselle, kuin sydämen tai aivojen verisuonet, ja koska erektio syntyy nimenomaan verentungoksesta penikseen, valtimoiden huono kunto heijastuu erektiovaikeuksina. Tällaiset verisuonista johtuvat erektiovaikeudet ennakoivat sitä, että samoja ongelmia valtimoiden kanssa on muutaman vuoden kuluttua odotettavissa sydämessä tai aivoissa. Yksi syy ongelmiin on tupakointi. Myös sokeritauti on syynä erektiohäiriöihin, sillä jatkuessaan molemmat diabeteksen tyypit vahingoittavat sekä hermostoa, että verisuonia. Edes verensokerin tehokas lääkkeellinen kontrolli ei estä näitä rappeuttavia vaikutuksia. Myös raskas alkoholismi tuhoaa pysyvästi erektioon tarvittavaa hermotusta. Yksi peruskeino erotella psyykkisen ja ruumiillisen syyn eroa on testata sitä, esiintyykö seksuaalitoiminnan häiriö vain tietyn kumppanin kanssa, vai kaikkien kumppanien kanssa. Yksi uskottua paljon yleisempi häiriö on miehen viivästynyt tai puuttuva siemensyöksy, jossa hyvin usein on se ominaisuus, että mies pystyy saamaan ejakulaation masturboimalla, mutta ei yhdynnässä. Tämä ero viittaisi siihen, että ongelmaan liittyisi psyykkisiä tekijöitä – eräs oletus on, että mies ei kiihotu tarpeeksi yhdynnän aikana, ja näin ei saavuta orgasmia. Ongelma olisi siis samantapainen naisen orgasmivaikeuksien kanssa. Toisaalta tiedetään, että vastakkainen ongelma, nopea siemensyöksy taas on perinnöllinen ominaisuus, joka liittynee ihmisen serotoniiniaineenvaihduntaan. Ennen uskottiin, että nopea siemensyöksy paranisi ajan myötä, mutta nykyisin tiedetään, että nopeus pysyy ennallaan läpi koko iän. Kun ennen nopean siemensyöksyn syinä pidettiin psykologisia tekijöitä, niin seksologit kuvasivat ongelman mahdollisen syntyhistorian liittyvän nuoruuden ensimmäisiin seksikokemuksiin, joissa seksiä harjoitettiin salaa ja piti olla nopea, etteivät vanhemmat päässeet yllättämään nuoria kesken seksiaktin. Näin psykologi eläytyen etsi syitä häiriöön omien kokemustensa tulkinnan kautta, mutta ongelman syy paljastuikin biologiseksi. Sama biologisen, psykologisen ja yhteiskunnallisen tason ongelma tulee esille myös seksuaalisuuden perusongelmassa: miksi naisten seksuaaliset tarpeet näyttävät olevan heikompia, kuin miesten. Onko lopulta niin, että naisten biologinen toiminta on miehiin verrattuna sellaista, että he kaipaavat vähemmän seksiä, kuin miehet. Vai onko kysymys naisten erilaisesta psykologiasta vai johtuuko ero naisten ja miesten välillä naisten seksuaalisuuden yhteiskunnallisesta tukahduttamisesta? Tähän keskeiseen kysymykseen, joka haittaa suurta osaa miehistä, ei ole olemassa selkeää vastausta. Tällä hetkellä ei myöskään ole vastausta siihen kysymykseen, johtuuko homoseksuaalisuus biologisista tekijöistä, vai löytyvätkö syytekijät psykologiselta tasolta. Tämä kysymys homoseksuaalisuuden syistä niveltyy kiinteästi myös siihen kysymykseen, kuinka paljon seksuaalisuutemme, esimerkiksi mistä seksuaalisista ärsykkeistä kiihotumme, on sidoksissa biologisesti määräytyneisiin käyttäytymistaipumuksiin. Ovatko esimerkiksi naisen rinnat miehille seksuaalinen kiihoke sen vuoksi, että biologiset vaistotoiminnot saavat miehet kiinnostumaan rinnoista, vai ovatko miehet kulttuurin kautta oppineet kiihottumaan ja kiinnostumaan naisten rinnoista samalla tavoin kuin eläimillä naaraan erittämä haju saa koiraspuoliset lajin edustajat kiihottuneeseen tilaan. Kuinka paljon seksuaalisesta käyttäytymisestä määräytyy geneettisestä perimästämme, ja kuinka paljon on opittua – tämä on yksi selkeää vastausta vaille oleva kysymys.
|
