Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

December 19, 2009

Evoluutiopsykologia pähkinänkuoressa

Sosiobiologiasta, joka tarkastelee eläinten sosiaalista käyttäytymistä ja nimenomaan eläinten uhrautuvaa eli altruistista käyttäytymistä kehittyi myöhemmin evoluutiopsykologiaksi nimetty tieteenala. Evoluutiopsykologiaan kuuluu olennaisena osana voimakas hypetys ja sen edustajat markkinoivat evoluutiopsykologiaa tulevaisuuden tieteenalana. Tosiasiassa evoluutiopsykologialla on suhteellisen vähän uusia empiirisiä tutkimustuloksia esitettävänään, ja sen keskeiset empiiriset tulokset ovat itse asiassa psykologian vanhoja tuloksia, jotka on vain otettu mukaan tukemaan uutta tieteenalaa. Tosin uuden tieteenalan kehitykseen kuuluu se, että alussa tuloksia lainataan lähialoilta. Näitä vanhoja psykologian tuloksia ovat westermark-efekti eli vastenmielisyys seksiin sisarien kanssa, synnynnäiset ruokainhot ja ruokaneofobia, Garcian ja Koellingin löytämä opittu ruokainho, opitut synnynnäiset pelot käärmeitä ja hämähäkkejä kohtaan, ihmisten ilmeiden poikkikulttuurinen identtisyys ja kielitieteilijä Noam Chomskyn teoria synnynnäisestä kieliopista ihmisellä (Chomskyn teoriaa ei enää pidetä niin arvossa kielitieteessä tänä päivänä). Suomalainen evoluutiopsykologian hypettäjä Osmo Tammilehto mainitsee usein vielä esimerkkeinä ihmisen viettymyksen rasvaisiin ja makeisiin ruokiin biologisena taipumuksena ja syynä nykyihmisen lihomiseen. Ravitsemustiede ei kuitenkaan näe erityistä lihomisen syynä taipumusta syödä sokeria ja rasvaa. Lisäksi Tammilehdon väite, että lapset synnynnäisesti osaisivat välttää esimerkiksi hiekan syömistä, ei monien vanhempien kokemusten mukaan pidä paikkaansa.

Evoluutiopsykologian perusmenetelmänä on lähteä siitä, että ihmislajin biologinen kehitys tapahtui pääasiassa pleistoseenin aikana. Pleistoseeni alkoi noin 1,8 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten. Ihmislaji on myös käyttäytymisen biologiselta perustaltaan sopeutunut elämään kivikauden elämää, joka tapahtui metsästäjä-keräilijöiden eläessä ryhmissä. Tämäkin ajatus on itse asiassa hyvin tuttu lähtökohta psykologiassa jo kauan ennen evoluutiopsykologian keksimistä, eikä mitenkään uusi idea. Muuhun psykologiaan verrattuna evoluutiopsykologia olettaa ihmisellä olevan huomattavan määrän erilaisia vaistotoimintoja, jotka ovat vain tällä hetkellä tavallaan piilossa, eli emme huomaa niitä, koska ne ovat kaikilla ihmisillä samanlaisia. Evoluutiopsykologia on ottanut tehtäväkseen näiden piilevien vaistotoimintojen selvittämisen ja lupaa muutoksia ihmisen käyttäytymisen tutkimukseen, kunhan sen projekti on saavuttanut oikean aseman tieteellisen tutkimuksen kentässä. Tulokset eivät vain tähän mennessä ole olleet kovinkaan moninaisia, ja evoluutiopsykologiaan ja sen hypetykseen on alkanut kohdistua epäilyä tutkimusmenetelmien ongelmien vuoksi.

Seksuaalisuuden kannalta evoluutiopsykologit ovat kuitenkin tuottaneet muutamia mielenkiintoisia tuloksia. Yksi näistä on eläimen ja ihmisen symmetrisyyden vaikutus seksuaaliseen vetovoimaan. Eläimet ja ihminen eivät ole täysin symmetrisiä keskiviivaan nähden, vaan aina on enemmän ja vähemmän epäsymmetrisyyksiä eri puolten välillä. Eläimillä epäsymmetrisyyden asteen on havaittu vähentävän niiden vetovoimaa seksuaalivalinnassa, ja samanlaisia tuloksia on saatu ihmisen kohdalla. Tämän selityksenä on se, että epäsymmetrisyys johtuu usein sairauksista, ja sairaudet kertovat huonommasta vastustuskyvystä sairauksia kohtaan ja näin ollen huonommista geeneistä. On myös todettu, että symmetrisemmät yksilöt ovat fyysisesti parempikuntoisia: esimerkiksi symmetrisemmät urheilijat menestyvät paremmin kilpailuissa, kuin vähemmän symmetriset.

Toinen ominaisuus, joka vaikuttaa etenkin naisilla seksuaaliseen vetovoimaan, on evoluutiopsykologian mukaan naisten ikä – vetovoimaisin nainen on hedelmällisimmässä iässään, eli nuorena aikuisena. Evoluutiopsykologit ovat laskeneet, että naisen hedelmällisyys laskee tasaisesti ikävuosien karttuessa, ja hedelmällisyys loppuu kokonaan vaihdevuosien koittaessa viimeistään noin 50-vuoden iässä.

Lantio-vyötärösuhde 0.7

Tästä iän merkityksestä evoluutiopsykologit mainitsevat usein paraatiesimerkkinään naisen oikean vyötärö-lantiosuhteen ratkaisevan vaikutuksen miesten naisille antamiin vetovoima-arvioihin. Optimaalinen vyötärö-lantiosuhde on evoluutiopsykologien tutkimusten mukaan noin 0.7, (Tällaisia ovat mm. Jessica Alba, Marilyn Monroe, Salma Hayek, Sophia Loren, ja Venus de Milo) 0.7 suhde kertoisi toisaalta naisen terveydestä, toisaalta optimaalisesta hedelmällisyysiästä. Liian nuorella tytöllä lantio-vyötärö-suhde on suurempi, sillä estrogeenin tuotanto ei ole vielä tarpeeksi voimakasta kerätäkseen rasvaa naisen reisiin ja lantioille. Toisaalta taas naisen ikääntyessä estrogeenin tuotanto laskee, ja lantion ja reisien rasva sulaa pikkuhiljaa pois ja nykyaikana usein siirtyy vatsaonteloon, aiheuttaen vanheneville naisille miesmäistä omenalihavuutta naisellisen päärynälihavuuden sijaan. Muita nuoruudesta ja hedelmällisyydestä kertovia merkkejä naisessa on evoluutiopsykologian mukaan estrogeenin turvottamat punaiset huulet, sileä iho, harmaantumaton tukka ja pystyt rinnat. Nämä muodostaisivat siis naisten vetovoiman ytimen miesten mielestä.

Yleensä eläinkunnassa seksuaalivalinnan tekee etupäässä naaras. Se, että ihmislajilla naisen ulkonäöllä on niin paljon merkitystä, johtuu ilmeisesti yksiavioisuudesta. Kun naaras valitaan pitkäksi ajaksi, vuosikausiksi, ja jos yhdessä naisessa pitäydytään ehkä elinikä, niin myös koirailla, eli miehillä valintakriteerit tulevat tärkeiksi omien geenien maksimaalisen leviämisen kannalta.

Vaikka ihmislajille tyypillinen kiinteä parisuhde on poikasten eloonjäämisen kannalta tärkeää, niin evoluutiopsykologiassa voidaan olettaa myös petoksen mahdollisuus. Linnuista 90 % elää monogaamisissa parisuhteissa, mutta vasta geeniteknologian kehittyessä ja halventuessa on voitu geeninäytteistä todeta, että pettäminen on yleistä linnuilla, ja lajista riippuen noin 5 – 20 % kaikista poikasista pesässä on vieraan koiraan siittämiä. Samanlaisia lukemia on saatu ihmislajilla, kun geenitutkimuksilla on kartoitettu avioparien lapsien geenejä ja verrattu niitä isän geeneihin. Evoluutiobiologit ovat laskeneet erilaisia etuja, joita tällainen ”parin-ulkoinen parittelu” tuo naaraalle, mm. mahdollisuus saada parempilaatuisia geenejä vierailta koirailta, oman puolison hedelmättömyyden seurauksien välttäminen, geneettisen perimän monipuolistuminen. Toisaalta taas evoluutiopsykologisesti voidaan myös laskea, että koiraan kannattaa vahtia naarasta, jotta se voi varmistaa, että hedelmöitetyt jälkeläiset ovat sen omia. Eli erilaisia taipumuksia mustasukkaisesti vahtia puolisoa on olettavasti kehittynyt monella lajilla. Tosin yleisin reaktio eläinkoirailla siihen, että se havaitsee parinsa toisen koiraan kanssa, on paritella itse naaraan kanssa, jolloin sen oma sperma voi syrjäyttää mahdollisen kilpailevan koiraan sperman. Useat evoluutiopsykologit ovat kuitenkin esittäneet, että ihmisten mustasukkaiset reaktiot ovat ilmentymiä biologisesta käyttäytymistaipumuksesta vahtia pariaan.

Evoluutiopsykologien tunnetuimpia tulkintoja on koiraiden ja naaraiden pariutumisstrategioiden ristiriita. Koska naaras tuottaa elämänsä aikana vain rajallisen määrän munasoluja, ja raskauden aikana se investoi paljon voimavaroja sikiön kasvattamiseen ja syntymän jälkeen sen hoitamiseen, niin yhden jälkeläisen tuottaminen on naaraalle kallis investointi. Sen sijaan sperman tuottaminen koiraalle on suhteellisen halpaa. Pariutumisstrategioille tämä merkitsee sitä, että naaraan kannattaa olla äärimmäisen tarkka kenen koiraan kanssa se pariutuu, sillä investoinnin aste on suuri. Koiraalla taas ei ole niin väliä kenen kanssa pariutuu, koska sperma on kuitenkin melko halpaa, ja koiras ei paljoa menetä parittelemalla vaikka sairaalloisen naaraan kanssa, jonka jälkeläisillä on ehkä vain pieni mahdollisuus jäädä eloon. Käytännössä tämän pitäisi merkitä sitä, että naisten ulkonäöllä ei pitäisi juuri olla väliä miesten hakiessa seksiä, kun taas miesten ulkonäöllä pitäisi olla suuri merkitys naisille heidän hakiessaan seksikumppania. Eli asetelma olisi juuri päinvastoin kuin kulttuurimme olettaa. Biologisesti naisten ulkonäön tärkeä merkitys miehille selittyisi kuitenkin sillä, että ihminen on monogaaminen laji, ja koska ihmislajin koiras sitoutuu hyvin pitkäksi aikaa yhteen naaraaseen, niin silloin koiraankin täytyy valita parinsa tarkkaan.

Jostain syystä lisääntymisstrategioiden virhetulkinta siitä, että ihmislajilla koiraat pyrkivät promiskuiteettiin ja naaraat monogamisiin suhteisiin on saavuttanut suosiota etenkin miesten keskuudessa. Ilmeisesti tälle sosiaaliselle trendille on selityksenä se, että monien miesten on vaikeaa löytää itselleen pysyvää naiskumppania, ja tämän takia he joutuvat elämään vastentahtoisessa selibaatissa, ja tämän tuottamaa häpeää torjuakseen elättelevät itsestään mielikuvaa pelimiehenä, naisten iskijänä, vaikka todellisuudessa onnistuneet iskukokemukset rajoittuvatkin vuosittain muutamaan harvaan.

Evoluutiopsykologista todennäköisyyttä voidaan soveltaa myös lasten ja vanhempien väliseen konfliktiin. Vanhemmilla ja lapsilla on vain 50 % geeneistä yhteisiä, joten niidenkin välille syntyy eturistiriitoja. Matemaattisesti tämä tarkoittaa sitä, että poikanen hyötyisi itse siitä, että vanhemmat hoitaisivat sitä mahdollisimman pitkään. Vanhemmille taas tulee kannattavammaksi tietyssä vaiheessa kannattavammaksi geenien leviämisen kannalta tehdä uusia poikasia, ja vierottaa vanhat poikaset, vaikka poikasten riski menehtyä kasvaisikin hieman. Toisaalta taas voidaan poikasen kokonaiskelpoisuuden, eli oman kelpoisuuden + sukulaisten kelpoisuuden, kannalta laskea, että jossain vaiheessa sen kannattaa luopua tavoittelemasta vanhempiensa tukea, jotta vanhemmat voivat varata voimavaransa se sisarten kasvattamiseen.

Proteiinin vakavaa puutossairauden kansainvälinen nimi on kvasiorkor. Nimi tulee eräästä Ghanan kwa-kielistä, ja tarkoittaa lähinnä lasta, joka on vieroitettu rintamaidosta toisen lapsen syntymän johdosta. Kun äidinmaidon saanti loppuu, ja lapsi siirtyy syömään lähinnä hiilihydraatteja, iskee kvasiorkor. Eräs Etelä-Amerikan viidakossa elävä intiaanikansa on kehittänyt oman ratkaisunsa lapsen proteiinivajakusen estämiseksi. Lapsen äiti imettää lasta jopa viisi vuotta. Jotta äidinmaito ei tyrehtyisi uuden raskauden vuoksi, niin äiti on tämän viiden vuoden ajan ilman seksiä. Aviomiehelle jakso on myös koettelemus, jota kuitenkin helpottaa heimon moniavioisuus. Tällaiseen ratkaisuun on päädytty, koska heimon ympäristö tarjoaa hyvin vähän proteiinipitoista ravintoa.

Seuraava Westermark-vaikutus