Seksuaalisuuden kolme tasoa: biologinen, psykologinen ja yhteiskunnallinen taso

Tammikuu 01, 2010

Vaistokäyttäytyminen ja automatismi

Seksuaalisuuden automaatit

Meidän ilmeemme perustuvat kiinteään hermoradoitukseen, ja ovat ilmaisevat tavallaan automaattisesti, tahdosta riippumatta, tunnetilojamme. Tämä automaattisuus tarkoittaa sitä, että toiminta tapahtuu tahdosta riippumatta eikä meidän tarvitse tiedostaa sitä. Eläinten vaistotoimintoja pidetään tällaisina automaattisina toimintoina.

Termin ”vaisto” kansainvälinen nimi, instinct, tulee alun perin Descartesilta ja hänen dualistisesta jaottelustaan. Descartesin mukaan ihmisellä oli tietoisuus, kyky ajatteluun, kun taas eläimillä ei ollut sielua eli tietoisuutta, ja niiden käyttäytyminen oli monimutkaisten koneiden toimintaa, automaattista eli instinktuaalista.

Tietoisuuden tutkimuksessa on usein esitetty se ajatus, että ihmisellä mahdollisesti toimivat vaistotoiminnot eivät tarvitse automaattisuutensa vuoksi tietoista sisältöä. Näin todellakin asia voi olla. Esimerkkinä tästä voisi mainita olettamuksen, että ihminen eläinten lailla käyttäisi seksuaalisissa tilanteissa feromoneja, eli ilman kautta ihmisestä toisen ihmisen leviäviä kemiallisia aineita, jotka aiheuttavat käyttäytymisen muutoksen saman eläinlajin edustajassa.

Feromoneissa ei tarkkaan ottaen ole kyseessä haju, niin kuin useimmiten asia esitetään, vaan näitä kemikaaleja havaittaisiin nenässä olevan vomeronasaalielimen kautta, joka poikkeaa varsinaisesta hajuepiteelistä nenässä. (Ei siis ole mitään syytä käyttää hajuttomia deodorantteja siinä pelossa, että niiden hajut peittäisivät feromonien toiminnan.) Vomeronasaalielimestä ei ole hermoratoja hajuaivokuorelle, joten voidaan olettaa sen vaikutuksen olevan tiedostamaton.

Ihmisellä tutkitaan tällä hetkellä kahden mahdollisen feromonin olemassaoloa. Toinen tahdistaisi yhdessä asuvien naisten kuukautiset, jos naiset eivät seurustele miehen kanssa tai he eivät käytä hormoniehkäisyä. Eläimillä tämä kuukautisten tahdistuminen jo todettu asia, mutta ihmisellä tulokset ovat vielä epävarmoja. Toinen ihmisen oletettu feromoni on androstenoni, miehen testosteronin metaboliitti. Androstenonin on mm. yhdessä tutkimuksessa havaittu vaikuttavan naisten veren kortisonitasoon.

Eläimillä on havaittu MHC-kudostyypin vaikuttavana seksipartnerin valintaan ja tämä MHC-kudostyypin vaikutus tapahtuu nimenomaan kemiallisesti. Ihmisillä vastaava tekijä on leukosyyttien LHA. Ihmisillä jo klassikoksi muodostuneessa tutkimuksessa naisten annettiin haistelun perusteella valita itselleen mieluisin T-paita joukosta T-paitoja, joita useat eri miehet olivat pitäneet yllä kahden vuorokauden ajan käyttämättä mitään hajusteita. Naiset valitsivat useimmin sellaisen miehen T-paidan, jonka kudostyyppi oli erilainen kuin heidän omansa. Elimistön solujen MHC-kudostyypin (major histocompatibility complex) merkitys on siinä, että jos molemmilla vanhemmilla kudostyypit ovat erilaiset, toisistaan poikkeavat, niin poikasilla olisi parempi vastustuskyky eri sairauksia kohtaan.

Ruotsalainen Ivanka Savic tutkimusryhmineen on tutkinut miesten hiestä löytyvää testosteroniperäistä feromoniehdokasta, 4,16-androstadien-3-one, ja naisten virtsasta eristettyä estrogeenipohjaista feromoniehdokasta, estra-1,3,5(10),16-tetraen-3-ol, ja verrannut heteromiesten, homomiesten, heteronaisten ja homonaisten reagointieroja näihin kemikaaleihin. Reaktiota tämä ryhmä mittasi positroniemissiotomografilla hypotalamuksen seksuaalisuutta säätelevältä alueelta. Ryhmän tutkimusten mukaan homomiesten hypotalamuksessa tapahtui samanlainen reaktio testosteronipohjoiseen feremoniin kuin heteronaisilla. Heteromiehillä testosteroniperäinen feromoni ei aiheuttanut reaktiota. Samalla tavoin lesbonaisten hypotalamuksen seksuaalisuuteen liittyvä alue reagoi estrogeenipohjaiseen feromoniehdokkaaseen heteromiehiä vastaavalla tavalla. Näissä Savicin kokeissa käytetyt kemikaalit olivat sellaisia, jotka koehenkilöt pystyivät myös tietoisesti haistamaan ja arvioimaan myös tuoksun miellyttävyyttä.

Feromoneilla voisi periaatteessa olla vaikutusta ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen ja parinvalintaankin, ja kaupalliset markkinamiehet ovat jo tarjonneet myyntiin erilaisia feromonivalmisteita parantamaan menestystä pariutumismarkkinoilla. Näillä tehdyissä kokeissa ei kuitenkaan ole huomattu mitään vaikutusta näillä synteettisesti tuotetuilla valmisteilla. On epäselvää, mikä vaikutus sellaisella feromoneilla voi ihmisen käyttäytymiseen olla, jota ei edes tietoisesti voida haistaa. Feromonien toiminnassa olisi keskeisessä asemassa vomeronasaalielin, mutta vielä ei ole selvää, onko edes aikuisella ihmisellä toimivaa vomeronasaalielintä. Tämä asia on tällä hetkellä selvittelyn alla. Wikipedian arvion mukaan tällä hetkellä ei ole vielä julkaistu yhtään vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusta, joka selkeästi osoittaisi feromonien toimivan myös ihmisellä.

Ajatus siitä, että ilmassa leijuvat kemikaalit määrittäisivät seksuaalista käyttäytymistämme ja parinvalintaamme asettaa oman tietoisuutemme roolin kyseenalaiseksi. Seksuaalisuuteemme vaikuttaisi tekijöitä, jotka ovat tietoisuutemme ulkopuolella. Tietoiset ajatuksemme seksuaalisuudesta olisivatkin ehkä osittain päällyskasvin omainen ilmiö, epifenomaalinen ilmiö, eli selitämme ihastuneemme tiettyyn ihmiseen hänen henkisten ja fyysisten ominaisuuksien vuoksi, tai että ”hän on horoskoopissa kauris, ja kalat ihastuvat helposti kauriisiin”, vaikka taustalla olisi ihmisestä erittyvät kemikaalit ja niihin reagoiminen.

Feromonit ovat vain yksi esimerkki siitä, miten biologisesti määräytyneet käyttäytymistaipumukset voivat vaikuttaa meihin ilman tietoisuutemme mukanaoloa. Meillä on todennäköisesti myös muita kiinteään hermoraidoitukseen perustuvia taipumuksia, jotka säätelevät seksuaalista käyttäytymistämme ja tuntemuksiamme, jotka eivät kulje tietoisuutemme kautta. Kiinteä liikekaava, lajityypillinen vaistotoiminta voi tietoisuuden tutkijoiden mielestä hyvin olla täysin tai osittain tietoisuuden ulkopuolella tapahtuva ilmiö. Meidän on usein erittäin vaikeaa päästä selville seksuaalisten reaktioittemme olemuksesta introspektiivisen itsetarkkailun kautta. Havaitsemme jonkin asian kiihottavan meitä seksuaalisesti, mutta emme useinkaan pysty antamaan tarkempaa selitystä sille, miksi näin tapahtuu. Ja yleensä alamme edes etsiä tietoista selitystä sille, miksi kiihotumme jostain asiasta vain tapauksessa, jossa kiihottumisemme syy on poikkeava. Savincin kokeissa homoseksuaalisuus ilmeni reagoimisena feromonille samalla tavoin kuin vastakkainen sukupuoli reagoi. Yksi Savicin ryhmän selitysmalli tälle ilmiölle on se, että homoseksuaaleilla ihmisillä hypotalamuksen takaosan seksuaalisuuteen vaikuttavat alueet ovat hermotukseltaan homoseksuaaleilla vastakkaisen sukupuolen kaltaisia, ja että syy homoseksuaalisuuteen voisi olla hermoston erilaisessa rakentumisessa. Tämän voisi selittää esimerkiksi raskauden aikainen altistus ylimääräiselle testosteronille tai testosteronin vajaus. Ihmisen elämyksellisellä tasolla homoseksuaalin itse olisi kuitenkin äärimmäisen vaikeaa löytää selitystä sille, miksi hän käyttäytyy seksuaalisesti eri tavoin kuin muut miehet, jos käyttäytymistaipumuksen takana on muista miehistä poikkeava hermoston toiminta.

Oman seksuaalisuuden selittämättömyys, kyvyttömyys tietoisesti ymmärtää oman seksuaalisuutensa syitä tai luonnetta, ei kuitenkaan merkitse sitä, että syy löytyisi hermoston toiminnasta. Vaikka seksuaalinen käyttäytyminen olisi selvästi oppimisen ja kokemuksen myötä syntynyttä, niin se on usein tietoisuutemme ulottumattomissa. Esimerkiksi erilaiset parafiliat, eli fetisismit ovat mitä ilmeisimmin oppimisen tulosta, mutta myöskään niiden kantaja ei pysty antamaan selitystä taipumukselleen. Ja jos ajatellaan, että ihminen rakastuu toiseen ihmiseen tiedostamattomasti hänen tuoksunsa perusteella, niin hieman toisenlaisen tiedostamattoman rakastumisen mallin on esittänyt psykoanalyytikko Osmo Ikonen. Ikonen esittää, että ihminen kiintyy tai ihastuu elämänsä aikana moniin eri ihmisiin. Jokaisesta tällaisesta ihastumisesta jää jälki muistiimme ja aina kun tapaamme vanhoja ihastuksia jollain tavalla muistuttavia ihmisiä, niin vanhat ihastuksen tunteet heräävät ja altistavat uudelle rakastumiselle. Rakastumisen takana on siis kaikki eletyt aikaisemmat rakastumiset ja ihastumiset, ja ne vaikuttavat valikoivasti siihen, millaiseen ihmiseen taas ihastumme ja rakastumme.

Seuraava: Tyhmät moduulit 1.